Aktiivinen Lepo

Tänään on aktiivisesti levätty :)

Kotitöitä toki olen rauhakseltaan hoidellut. Lepopäivä ei tarkoita sitä, että sohvan tarvitsisi kasvaa selkääsi kiinni. Siitä ei ole kysymys. Vaan siitä, ettei rasita lihaksistoaan niin että se tuntuisi mitenkään rasittavalta. Lepopäivänä tulee huoltaa lihaksistoaan ja psyykettään. Lihaksiston huolloksi toimii parhaiten pitkät rauhalliseen tahtiin ajan kanssa suoritetut pitkät venytykset. Venytykset voivat olla jopa 5 (viiden) minuutin mittaisia. Venyttelyssäkin tulee keskittyä siihen, että lihas todella venyy. Hengityksen tulee olla syvää ja rauhallista. Jos lihakset ovat kovin kireät niin venytyksen tulee olla aluksi hyvin maltillista. Jos kireää lihasta yrittää venyttää väkisin tulee lähes väistämättä jännitettyä eli supistettua lihasta. Tällöin lihas ei veny eikä liikkuvuus parane. Asteittain tuntemusten mukaan lisätä venytystä niin, että se on mukavaa. Siinä vaan hengitellä syvään ja pyrkiä mahdollisimman rentoutuneeseen tilaan.

Psyyken huollosta. Ajatuksia on tavoitteellisen urheilijan todella vaikea siirtää pois harjoittelusta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Se on lähes mahdotonta. Mutta silti tulisi olla päivä viikossa, jolloin ajattelee ja keskustelee ihmisten kanssa jostakin muustakin kuin vain kehonkulttuurista. Katsella elokuvia tai lukea kirjaa joka ei mielellään ole mikään "näin kasvat lihaksia tehokkaasti" opus vaan aivan jotain muuta. Lihakset eivät katoa siitä yhtään mihinkään vaikka olisit välillä päivän ajattelematta niitä kokonaan. Liika psyykkausta ei tarvita. Mitä kovemmin harjoittelet sitä enemmän on myös panostettava lihastenhuoltoon ja myös psyykenhuoltamiseen. Rento ja stressitön keho vastaanottaa harjoittelua ja kehittyy paremmin kuin jatkuvassa psyykkauksessa oleva mieli ja rasittunut keho. Kuka väittää, ettei tarvitse lepoa ja huoltoa - joko valehtelee tai ei treenaa riittävän intensiivisesti. Lihaksia ja psyykettä tulee huoltaa säännöllisesti ja ennen kun lihakset ovat jo aivan jumissa tai mieli loppuunpalanut. Vain edellisestä harjoituksesta palautunut lihas voi ottaa vastaan uutta kehittävää ärsykettä vastaan. Kannattaa odottaa rauhassa, että DOMS edellisestä harjoituskerrasta on kunnolla poistunut ennen kun harjoittelee kovaa seuraavan kerran. Jos, et saa oltua paikallasi niin tee vaikka kotitöitä ja tamppaa vaikka matot tai käy ulkoilemassa ja venyttele sen jälkeen. Raitis ulkoilma onkin oiva tapa varsinkin näin upeilla keväisillä ilmoilla huoltaa omaa pskofyysistä kokonaisuuttasi.

Minä näen nykyisin suoraan sanottuna punaista, kun kuuntelen toisten ottavan ylen määrin Crazen ja Jack 3D kaltaisia treenilatureita. Tosin niitä käytävät nekin, jotka vain käynnistävät päivänsä sillä. Miksi? Koska niillä saa sen kuuluisan "yliolon". Jaksaa mitä vaan eikä väsytä. Ennen tälläisen laturin ottamista kyllä väsytti todella epäterveen paljon ja kroppa suorastaan vaati lepoa, mutta apuhan löytyi purkista. Sitten tätä samaa jatketaan päivästä toiseen ja pahimmillaan otetaan se yliannos aamulla ja ennen treeniä toinen ja tuplana tietysti. JA TOIMII !!!  Ai, että kun mikään ei tunnu missään. Mennään 3 kk eteen päin niin purkki kestää enään kolme päivää ja sydänkin muljahtelee kummasti. Kaikki hyvin ja treeni kulkee eikä väsystä tietoakaan. Niin hän se menee. Mutta, sitten ei oikein enään tuote potkikaan ja väsymys iskee kun Tyson päälle nuoruusvuosinaan. Ollaan tilanteessa, jossa siirrytään vakaviin piristeisiin tai kohdataan todellisuus eli todella syvä ylikunto tila. Tietoisuus normaalista väsymyksestä ja pirteydestä on kadonnut ja seurauksena pahimmillaan jopa hyvin syvä masennus. Minä ymmärrän, jos esimerkiksi dieetin viimeisillä viikoilla on pakko piristeitä runsaasti nauttia, että jaksetaan painaa homma lavalle, jos kovin väsy on ja kunto vielä pahasti kesken. Mutta muuten kannattaa pysyä erossa. Kuppi kahvia ja kuntopyörän selkään niin kyllä se vireys sieltä tulee, jos tulee... Jos ei tule niin äkkiä kotiin huilaamaan tai solkun lämpöön, mutta treeni suosilla väliin ja seuraavana päivänä uudestaan pirteämpänä ja palautuneena harjoittelemaan. Puolitehoisena suoritetut harjoitukset saavat mielen rauhoittumaan, että saimpas jotakin tehtyä, mutta todellisuudessa tälläinen harjoitus oli lihaskasvun kannalta täysin turha. Marko Savolainen puhuu hyvin youtubesta löytyvästä juniorileiri videossaa hyvin siitä, että dieetillä EI pitäisi koko ajan kulutaa kaiken maailman turhilla liikkeillä mahdollisimman paljon energiaa.  Normaali treenit ja aktiviteettiä lisää sen mukaan mitä kunto kertoo aikatauluun nähden. Ei mitään järkeä kuluttaa muutenkin vähiä energioita epäolennaiseen mesoamiseen.

Viimekesän anorektikon päiväkirjani olisi sellaista luettavaa, että siihen ei sanoja välttämättä löytyisi. Mutta ihminen voi seota ja käytännössä kävellä 40 km päivässä ja rimpuilla kaksi punttitreeniä päivässä, jonka ainoa seuraus oli yhä syvempi katabolia. Ja millä tuntemuksilla ja ajatuksilla... niitä en koskaan paljasta. Mutta sen sanon ja osaan tunnistaa milloin alkaa mennä pahasti perse edellä puuhun ja milloin homma menee tarkoituksen mukaisesti. Vaikka sitä ei täydellisesti tietää voikkaan. Jokatapauksessa, treeni määrissä on turha kilpailla - lopputulos ratkaisee.

Parhaaseen tulokseen pääsee, kun menee palautneena salille ja pyrkii mahdollisimman hyvään harjoitukseen joka kerta kun salille menee. Muuten pysyy sieltä poissa ja tekee vaan kevyen kävelylenkin ja venyttelee ja pilates rullailee tms. Pointtina mielummin päivä enemmän lepoa kun päivää liian aikaisin palautumattomana salille. Joku voi kirjoittaa tekevänsä 12 punttitreeniä viikossa, mutta miettikää terveellä järjellä kuinka hypertrofista harjoittelua se enään on? Voihan sitä paukauttaa varastopäälliköt vatanahkaan toki ja lähteä pumpailemaan ja nauttia helkkarin tukevat liemet sen aikana, mutta eipä tuo tule pitemmän päälle järinterveellistä olemaan. Suosittelen hitaasti kiiruhtamaan, niin terveys säilyy paremmin. Mutta kehitystä tulee, kun oikein tekee ja malttaa. Laiskottelemalla ei mitään saavuta, mutta oikein tekemällä kyllä lihaksia ja muitakin hyviä asioita.

Jos oikein on kiire niin turha niitä eläkemaksujakaan on tileistään maksella. Tai sitten valitsee sen toisen tien, että maksaa eläkemaksut ja tekee kovaa sillä terveellisemmällä tavalla. Kukaan ei loppuaan näe - enkä tiedä vaikka tähän näppiksen ääreen kupsahtaisin, mutta luottamus siihen että pitämällä terveydestään huolta tavoitteellisen harjoittelun ohessa tuo sen parhaan lopputuloksen eli terveen ja onnellisen elämän.

- Kello on paljon ja niin olis asiaakin, mutta ehtiihän näitä :)

Hyvää Yötä

- L