Tässä on menty rauhakseltaan astellen lauantai-illasta lähtien. Lauantainen sumoprässi harjoite ilmeisesti liian syvinä tehtynä toi alaselkään kovan vihlovan kivun.
Treenit olen toteuttanut ajatuksella "teen mitä pystyn". Olen panostanut lihaksien hermottamiseen eristävillä liikkeillä. Käyttäen ns. huippusupistus tekniikkaa. Tälläiset harjoitukset todella omalla tavallaan toimivat hyvin. Tälläisessä hypertrofisessa hermotusharjoituksessa tehdään paljon toistoja ja todella keskittyen supistamaan juuri sitä / niitä niitä lihaksia, joita on tarkoituskin harjoittaa. Harjoituksen toteutus voi olla esimerkiksi selkälihaksille seuraavanlainen, jonka itse toteutin viime sunnuntaina:
1. Alatalja veto köysikahvoilla 6 X 20 (jokaisessa sarjassa rest pause 10s.) *
* Suoritustapa todella hidas ja kontrolloitu. Todella supistetaan lihaksia liikkeen konsentrisen vaiheen lopussa. Hidas eksentrinen vaihe sopivaan venytykseen ja uusi tarkka kohdistettu veto ja huippu supistus eli selkälihaksia jännitetään isometrisesti mahdollisimman voimakkaasti.) Palautukset ovat vain 30-60 s. luokkaa sarjojen välissä.
2. Kulmasoutu käsipanoilla 6 X 20 (molemmat kädet yhtä aikaa nostaen) *
* Etukumara suoritusasento. Liikerata täysi. Eli voimakas venytys ja sieltä puristus latseilla, niin että käsipainojen alaosa tulee lonkkaluun yläosan kohdalle. Palautukset, kuten edellä.
3. Hammer kone (veto ylhäältä alas) 6 X 20
4. Ylätalja veto eteen 6 X 20 *
* Istun "väärin päin" ylätaljan penkille ja nojaan pääni taljan pystypilariin. Pysyn tässä asennossa koko liikkeen ajan. Suoritustapa dynaaminen pumppaus eli jatkuva kontrolloitu liike. Painot todella pienet ja polte järkyttävä. Se kuuluu asiaan.
5. Pullover köysikahvoilla taljassa 6 X 20
6. Kohautus istuen käsipainoilla epäkäslihaksille 6 X 20
Volyymi 36 sarjaa / 720 Toistoa
Liikkeitä ja toistoja todella tulee paljon ja kuuluu tullakin. Tämä ei ole aerobinen lihaskuntopiiri. Tämä on todella eristävä ja kova rasitus lihaksistolle. Venyttää on syytä sarjojen välissä ja se onkin ainoa palautus mitä pidetään. Venytys ja kulautus aminohappoja säännöllisin väliajoin. Painot ovat todella pienet pakosti mitä edemmäs harjoitus etenee. Tunnet viimeissä sarjoissa, että nostat enään pelkkiä käsiäsi ja lihakset kramppaavat. Ne ovat yksi merkki siitä, että lihaksesta on todella otettu kaikki irti. Jokainen liike ja jokainen toisto tehdään todella lihaksella. Toistoja ei sinällään tarvitse laskea. Lihas todella ajetaan loppuun ja pyritään valtavaan pumppiin treenattavassa lihaksessa. Siitä on kysymys. ns. Pitää "Löytää Lihas". Opettele tarkasti käsien kulmista lähtien ja tee ensimmäiset toistot vaiheittaen ja keskittyen siihen mitkä lihakset milloinkin supistuvat voimaikkaammin. Näin ajat todella selkäytimeen oikean suoritustekniikan ja parannat hermo-lihas järjestelmääsi. Osoite löytyy tämän kautta paremmin, sitten isommilla kuormilla tehtävissä harjoituksissa. Tällöin oikeastaan muuttuu vaan tempo ja palautumisaika. Lihaksella tehdään aina. Ja viimeiset toistot isommilla painoilla tehtäessä tottakai tehdään pienellä vauhdilla, mutta lihaksella. Kannattaa todella omaksua tämä asia. Todella mekityksellinen asia, jos halutaan kasvattaa lihaksia. Liikkeet on tehtävä hypertrofisessa harjoituksessa, sillä lihaksella jota on tarkoitus liikkeellä harjoittaa. Avustavien lihasten työtä ei voi välttää, mutta supistus voimakkuus on oltava suurin silloin lavan alueella kun treenataan esimerkiksi selkää. Päivänselvä asia kirjoitettuna ja puhuttuna, mutta ei käytännössä niin helppo lainkaan. Paljon harjoittelua vaativaa, jatkuvaa ja pitkäjänteistä työtä.
Essentiaalisia Aminohappoja ja Maltodextriiniä tai Vitargoa (tai niiden sekoitusta) on hyvä nauttia veden ohella tälläisen harjoituksen lomassa. Ja muutenkin sillä ehkäistään katabolinen tila. Plasmavolyymia lisäävät ravinteet ovat myös ok, mikäli koet ne toimivaksi. Itse käytän Scitec Nutritionin 100 % Whey proteiinia, Scitec N. BCAA Xpress valmistetta, EAA+ sekä Maltodextriiniä sekä Scitec N. Big Bang valmistetta ja Beta-alaninea jossa mukana Histidinea. Otan myös lisä natriumia (suolaa) ja Manninen Nutraceuticalsin CitruPurea kotona ennen salille siirtymistä.
Venyttelystä. Itse suosin venyttelyä tyyliin joka välissä kun on mahdollista. venyttelen päivän mittaan "aina" kun siihen on mahdollisuus. Mutta pää piirteittäin näin. Salilla. Alkulämmittelyksi jotakin aerobista laitetta kymmenisen minuuttia. Sitten venyttelyä lihasryhmille, joita on tulevassa harjoituksessa tarkoitus työstää. Venytystä sarjojen välissä. n. 10 s. napakka venytys treenattavaan lihakseen jokaisen sarjan jälkeen. Harjoituksen jälkeen. Venyttelen edellisessä harjoituksessa treenatut lihakset. Kotona. Yleis venyttelyä ja liikkuvuus harjoittelua.
Tälläisen edellä mainitun harjoituksen jälkeen tapanani on treenata ns. suoria sarjoja. Niin isoilla painoilla kun mahdollista. Toisto alue 8-12 välillä. Hypertrofisen harjoittelun mukaisin palautuksin 30-120 s. Raskaissa moninivel liikkeissä "riittävät" palautumisajat. Toistoalue on aina viitteellinen noin määrä. Sarja tehdään loppuun asti, jos harjoituksen tehon on tarkoitus olla maksimaalinen.
Veistä patsasta. Olet itse patsas, jota työstät. Luo mielikuva ja analysoi minkälaiseksi haluat lihaksistosi muokata. Opettele liikkerepertuaali joilla saat parhaan tuntuman lihaksiisi. Tee liikkeitä, jotka sinulle parhaiten sopii. Ei ole pakko tehdä jotain tiettyä liikettä, jota kaikki muutkin tekevät. Luovi, hae nivelkulmat sopiviksi, löydä lihas, treenaa kovaa ja kehity. Ei ole yhtä kiveen kirjoitettua sääntöä. Samalle huipulle vie monta polkua. Keskity heikkouksiisi ja treenaa ne harjoituksen alussa. Älä pakita heikkouksiesi edessä vaan hyökkää niiden kimppuun. Pidä mielikuva mielessäsi koko ajan. Muista aina harjoitellessasi, vastaako tekemisen tasosi tavoitettasi. Jos se ei vastaa, muuta se laadultaan sellaiseksi että se vastaa.
Yksinkertaista? Teoriassa kyllä - Käytännössä ei. Kovaa, jatkuvaa ja periksiantamatonta työtä. Palautuminen huomioden, ravinto, huolto combinaation hallitsemista. Sen lisäksi jokainen pitkään tavoitteellisesti harjoitellut tietää miten keho adaptoituu tuleviin ärsykkeisiin sekä sen että loukkaantumisia ja rasitusvammoja / kulumia tulee. Ei enään niin helppoa? Ei ole, eikä pidä ollakkaan. :)
Psyyke. Psyykkaus eli harjoitteluun valmistautuminen sekä mielikuva harjoittelu. Mielikuva on läsnä koko ajan eli tavoite johon harjoittelullasi ja tekemisilläsi tähtäät. Varsinainen adrenaliina tuottava psyykkaus tulee olla harjoituksen vaatimalla tasolla. Mutta, jo loppuveyttelyn aikana tulee psyykkaus ns. ajaa alas. Mieli pitää vapauttaa ja kierrokset laskea. Mielikuva on taustalla aina, mutta yli psyykkaus tulee lopettaa siihen kun sitä ei enään tarvita. Se vain altistaa yhä kovemmalle stressille, jota kova harjoittelu jo muutenkin keholle tuottaa. Tarkoitan tällä sitä, että ei pidä psyykata itseään ulos. Psyykkaus nimittäin kuluttaa aivan hirveästi. Kun mieli väsyy - väsyy kaikki. Treenissä kaikki peliin, kun on kova harjoitus ja puoli tuntia ennen harjoitusta aktiivisempi mielikuvaharjoitus tulevasta treenistä. Mutta, muuten lunkisti - Mahdollisimman lunkisti.
Otan lunkisti ja käyn sinuiksi tyynyn ja peiton kanssa... Antaa tyrien rytkyä, mutta pidetään mieli avarana, hymy ja silmät kirkkaina sekä tavoite mielessä. Päämäärä on siellä jossain ja matkaa tehdään nyt. Sen tulee olla mukavaa. Tykätä täytyy, muuten kannattaa vaihtaa lajia ;)
Palauttavia unia
- L
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
lauantai 30. maaliskuuta 2013
Lauantaita oikein vahvalla jalalla
Tua noi mistäs sitä aloittais... :)
Aamu alkoi normaaleilla aamutoimilla, eli tukevat puurot ja kahvit ääntä kohti ja hampaat tottakai Super Whitella.. Euro Shopperin pika kahvi ajoi aivan hyvin asiansa tänäkin aamuna. Tujua oli !! Vaikka puolet mukin sisällöstä oli maitoa ja puolet kahvia, niin silti silmät pyörähti kaks kertaa joka kulauksen jälkeen. Tais mennä hiukan liikaa puruja ;) No ainakin heräsin. Aamupäivän painoin ruokavalioita ja reenejä näppäillen ja miettien. Idea on tärkeä, mutta niiden toteutus on vielä tärkeämpää. Ainakin kun puhutaan harjoittelusta ja lihaksia kasvattavasta sellaisesta. Oikein kun paneutuu asioihin ja miettii kuvioita, niin kello menee aivan hurjaa vauhtia. Odottavan aika on pitkää - tekijän ei. Niin se taitaa mennä? Lounaaksi kauramakaronia, naudanpaistia ja vihanneksia. Toimii ja maistuu hyvälle. Hiukan vaihdellen menee välillä hiilarin lähde. Lähes aina se on Jasmin riisi, mutta kaura makaroni putoaa myös loistavasti ja saa se mun puolesta vehnästäkin olla. En ole huomannut eroja. Mulla ei ole geliakiaa, niin en ole huomannut vehnän kanssa mitään ongelmia. Kyllä sulaa ja imeytyy kaikki tai ainakin lähes kaikki.
Seuraavaksi oli edessä siirtyminen Mikan ja Annan kanssa Porin Kuntokeskukselle päivän agendana takareisipainoitteinen jalkatreeni. Jalkapräsillä aloitettiin ja takareisi asetuksin. Jalat leveälle ja jalkaterät auki aivan jalka-alustan "katolle". Kontrolloiduilla eksentrisillä ja hyvällä lihaspuristuksella liikkeen konsentrinenvaihe suorittaen. Osoite haetaan selväksi ja siitä vaan dynaaminenpumppu käymään ja kymmen toistoa kerrallaan, hapea koneeseen ja vielä kymmenen ja sitten viisi ja sitten niin monta kun menee. Menin vanhanaikaiseen eli laskin toistoja ja jätin kolmeenkymmeneen. Lihas ei osaa laskea - pääosaa ;) Rautaa lisää ja samalla kaavalla dynaamisesti pumpaten toinen sarja ja taas kolmekymmentä toistoa kasaan. Rautaa lisää ja vain hieman mukavuusalueen ulkopuolelle täälä kertaa ja kakskytviis kasaan. Prässistä ylös hieman jo paineisin jaloin. Rautaa hiukan pois prässistä. Reisikoukistukset istuen. Hyvällä kontrollilla puristelin reisihauikseen täydellisesti keskittyen ja viiteentoista hyytyi... taas laskin ;) turhaa.. Siitä suoraa prässille ja samaa dynaamista pumppausta, niin kauan kun omat voimat riittivät. Näitä vielä toistin kolmesti. Nyt, tuntui jo. Maatenkoukistus. Suoria sarjoja ensimmäiset sarjat yli kymmenen ja loput hiukan alle, mutta osoite oli selvä ja se on pääasia. Pakaroita välillä. Loitonnus kone. Ylävartalo nojattuna eteen päin ja kädet polvien sisäpuolelle. Jokainen toisto niin auki kun hiukankin liikkuvuus antoi periksi. Dynaamista pumppausta eli jatkuva liike. Neljä sarjaa ja kaikki niin kauan kun liike oli enään käsilläkin autten vain muutama sentti. Se sai riittää. Takaisin koukistuskoneelle. Yhdellä jalalla neljäsarjaa putkeen ja pyrkimys saada "loput pois" takareisistä. Huippusupistuksella niin kauan kun pysähty vähänkin ja sen jälkeen nykimistä vajaata liikettä, niin kauan kun pakka edessä liikkui. Nyt kramppas jo. Good... Se sai riittää. Essentiaalisia aminohappoja kului mukillinen treenin aikana. Oli aika siirtyä Palautusjuoman pariin Scitec Nutrition 100% Whey 50g ja Maltoa 20g.
Salilla tapahtui myös jotain mitä ei joka päivä näe. Anna Karrilan 200 kg jalkakyykky, kuin oppikirjasta. Kameran omistan, mutta kuka sillä ehtii kuvata? Nyt olis pitänyt. Tuli kylmän väreet, upea suoritus !!! Se on kova rauta hot pantsien alaosalla kyykättynä.. Huh huh ... hienoa työtä ja kehitystä. Recpect ja mä en hehkuta mitään pyllistyksiä, se kyykky tuli syvältä ylös. On keskellä pitoja, reisissä ruutia ja pää kestää... "Vain taivasrajana", kun ehjänä pysyy. Go Anna Go !!!
Jaana jaksaa :) Pitkän työpäivän jälkeen veti vielä kovan treenin ja aeron päälle. Keräkaali kainalos kulkee työmaalta toiselle ja hiukan protsku drinkkiä juomana. Hienoa tahtoa ja tekemistä... täytyy tykätä, muuten ei onnistu. Matkasta täytyy nauttia :) Joka päivästä etsiä jotain positiivista. Vuorokausi on aina 24h. Millaiselta se tuntuu, sen määrävät aivojen viestit. Mieli kun on kirkas ja vatsatoimii, niin perusasiat on kunnossa. Loput tehdään niin hyvin, kun mahdollista ja niillä materiaaleilla jotka on käytettävissäsi.
Ihmisen perustarve on kokea elämänsä merkitykselliseksi. Treenaaminen tuo elämääni mielekkyyttä. Se on mielekästä tekemistä minulle ja jokaisen on hyvä löytää joku mielekäs harrastus, jossa saa toteuttaa itseään. Minä nautin treenaamisesta ja kun tulee kehitystä. Iloitsen myös muiden arvostamieni ihmisten onnistumisista. Matkahan tämä elämä on ja joka päivä olisi hyvä löytää ..tai edes yrittää löytää jotain hyvää elämästään. Jos sitä löytää ja "se jokin" saa suupielet nousemaan aidosti hieman edes ylös päin on aina onnitunut selviämään päivästä edes hitusen positiivisella vireellä. Olen kokenut monen monta päivää täysin shaisseksi, mutta ymmärtänyt sen, että avartamalla katsettani ja etsimällä edes pienen positiivisen asian eletystä päivästä, niin se poistaa epätoivoisuuden tunteen. Maailma toimii sääntöjen ja lakien mukaan. Jos laskusi on maksamatta ja sitä peritään lainoikeuttamalla tavalla, niin se on vaan toimi joka on viranomaisen velvollisuus tehdä. Niistä yleensä selviää ilman lannistusta kun malttaa neuvotella ja selitellä. Tätä joutuu joskus tekemään, kun tienestit ovat pienet. Mutta luotto siihen, että asiat järjestyvät on syytä säilyttää. Pelkällä luottamisella se ei loppuunasti toimi, vaan jotain on keksittävä. Mutta, sen jonkin keinon kyllä keksii, kun yrittää rauhallisesti, mutta pontevasti. Eikä vaivu synkkyyteen. Pakoiluun kun ryhtyy, niin saa paeta lopun ikäänsä.
Voimaharjoittelun Guru Sakari Selkäiaho on todennut viisaasti, että samalla treenillä saa vain samat tulokset. Ja tämä todella näin on. Keho adaptoituu harjoitteluun. Kun harjoittelu viikosta viikkoon ja pahimmillaan vuodesta toiseen jatkuu aivan samanlaisena, niin todellakaan mitään uutta ei enään tapahtu. Keho adaptoituu samaan ärsykkeeseen. Mukavuus asteella suoritettuun harjoitteluun. Tavoitteita on monelaisia ja yleisesti ottaen se on tavallisilla kuntoilijoilla se kuuluisa kiinteytyminen. Eli rasvakudoksen väheneminen lihaskudosten päältä. Kuulostaa sellaiselta pikku mukavalta tavoitteelta. Se on helppo toteuttaakin perusaineenvaihdunnan olessa normaalilla tasolla. Silti sitä kiinteytymistäkään ei oikein monilla tahdo tapahtua. Miksi? Väärien pitkään jatkuneiden ruokailutottumusten ja liian vähäisen tai suuren harjoittelu määrän olessa epäsuhteessa ravinnon ja levon kanssa. Samaa tekemistä kuukaudesta ja vuodesta toiseen ja väärin metodein. Keho on ajettu säästöliekille ja aineenvaihdunta ei toimi. mm. Kilpirauhanen ei enään tuota tehokkaasti hormoneja, jotka muodostavat aineenvaihdunnan. Ravitsemuksellisin toimenpitein vaaditaan pitkäjänteistä ravinto-ohjelman noudattamista ja harjoittelun muttamista puhtaasti DHEA:ta, testosteronia ja kavuhormonituotantoa kiihdyttäväksi. Elämän muuttamista stressittömämmäksi ja mielekkääksi kera runsaan laadukkaan unen. Pinta raapaisulla näitä asioita muuttamalla oikeaan suuntaan, eli ravinto-harjoittelu ja lepo. Kun kaikki on oikeasti hoidettu tietoisesti tai tiedostamattomasti väärin ja vielä mahdollisesti vuosien ajan, niin asian korjaamiseksi tarvitaan todellakin oikeat tiedot ja oikeanlaista tekemistä. Se vaatii todella kärsivällisyyttä ja aikaa.
Itse olen saanut hyvät neuvot sen jälkeen, kun laihdutin itseni anoretktikon mittoihin myöhemmässä teini iässä. Sain mieheltä nimeltä Riku Nurmi auktoriteetin minua valmentamaan. Hän antoi minulle oikeat ohjeet siihen mitä halusin, eli tulla vielä joskus kehonrakentajaksi. Sain oikeat ohjeet kädestä pitäen opetettuna ja elämän ohjeita siitä mihin kannattaa panostaa ja millä on elämässä oikeasti väliä, jotta voi olla onnellinen. Hän opetti minulle pyyteettömästi "kaiken" elämäni laadun parantamiseen vaikuttavista asioista. Ja aloin kehittyä. Enkä kyseenalaistanut koskaan mitään, paitsi sen että voiko jalostaja purkkihernekeiton mahdollisesti korvata jollakin muullakin vaihtoehdolla. Olin nimittäin syönyt sitä, joka päivä siitälähtien kolmen kuukauden ajan kera raejuuston. Nuori kun tallentaa kaiken ja näin hänen syövän hernekeittoa kun vierailin hänen luonaan. Siitä päättelin, että tämä on se juttu ravinnosta. Hyvä, kun kysyin sillä silä kerralla Riku oli syönyt pakon edestä henaria, kun muuta ei ollut kun hän ei sinä päivänä ollut ehtinyt käydä kaupassa. Ravintoon tuli uuttaa paljonkin .D Todella paljon !!! Ellei olisi tullut puheeksi niin henaria varmaan söisin vieläkin. ;)
Mutta, sieltä tuli se mentaliteetti ja siitä tämä alkoi, enkä voi siitä kyllin koskaan kiittää. Paljon on säädetty oikeaa ja väärää. Ja varsinkin väärää. Mutta, viisas oppii virheistään ja muuttaa tekemistään. Ainut jatkuva virhe on ollut liian kova kiire ja palautumattomilla lihaksilla tehdyt kovat harjoitukset. Mutta, vielä ovat paikat sen verran kasassa, että tavoite ei muutu ja se on menestyä kilpailuissa ja kasvaa ihmisenä järkeväksi. Hyvä tahto on jäljellä ja tarmo treenata ja se liekki harjoitteluun palaa roihuten. Luotan siihen, että pystyn vielä kehittymään ja teen töitä sen eteen. En taakkana vaan rakkaudesta harjoitteluun. Pyrin tekemään tänään asiat niin hyvin, kun osaan. Ja siitä eteen päin joka päivä mahdollisimman hyvin. Nyt on tavoite kehittyä omalla tasolani eteen päin. Se riittä siihen mihin se riittää. Teen sen omien voimavarojeni mukaan ja niillä avuilla mitä minulla on. Se on sen verran itsekeskeitä, että keskityn itseeni kun teen oman harjoitukseni ja sen jälkeen haluan auttaa muita saavuttamaan tavoitteensa. Valmennettavieni kehittyminen tuo minulle aitoa tyydytystä. Elämä on rikasta, kun nauttii myös muiden tärkeiden ihmisten onnitumisista. Antamista ja saamista tämä elämä on.
Olen saanut apua ja ymmärystä ja tukea. Olen kärsinyt fyysisistä vammoista j tahdolla ja kuntoutuksella niistä selvinnyt. Olen kärsinyt psyyken ongelmista ja menetänyt kaiken ilon elämästäni. Kärsinyt raskaasti ja padonnut sisälleni paljon, ja käynyt siellä mihin en halua kenenkään vajoavan. Muiden avulla ja omalla skarppaamisellani luonut ajatusmallin joka avulla selviän.. Välillä se pitää ja välillä se horjuu. Olen vihannut lähes kaikkea, katkeroitunut ja menettänyt ilon. Paljon se on jättänyt arpia, mutta arvet haalenevat ja paranevat. Välttämällä pakolla tekemistä on ollut se suurin oppi. En kestä vastoin käymisiä enään, kuten ennen, mutta päivä päivältä vahvistun ja kasvan. Teen jaksamiseni ehdoilla ja silti edellelleen tavoitteelliseti. Teen sen mitä jaksan joka päivä niin hyvin, kun voimavarani riittävät. En laiskottele, mutta tiedostan ja olen rehellinen, sille asialle mihin olen valmis ja sillä päätöksellä toimin. En kenenkään mieliksi. Vaan aidolla halulla. Ei tämä elämä aina ole ruusuilla tanssimista, mutta yritän opetella elämään elämää, joka ei aina mene niin kuin itse haluasin sen menevän. Ja saan aitoa nautintoa muiden onnitumisista. Autan minulle tärkeitä ihmisiä ja hyvä tahtoni on tallella ja aito välittäminen muita ihmisiä kohtaan on tallella. Antamista ja saamista, kun tämä elämä on.
Tiedosta voimavarasi ja anna aikaa niiden voimistumiselle ja auta muita. Älä väkisin vaan aidolla tahdolla ja voimiesi mukaan.
Turha on yrittää, jokaista apua tarvitsevaa auttaa. Itseään ei koskaa saa unohtaa, koska jokainen elää omaa elämäänsä. Mutta jos tarvitset apua itse, niin pyri auttamaan takaisin ja kannusta. Mutta tee se aidosti tai anna olla. Pehmeitä arvoja? Haittaako se kehitystä ja tekeekö se pehmeeksi lässyksi, kun tavoite on menestyä kilpaurheilussa, jossa ei selittelylle ole sijaa ja lopputulos ratkaisee? Ei tee. Treenaaminen on rajua ja rajoille ja sitä tarvitaan - sitä todellakin tehdään ja siihen keskitytään. Jos haluat saada itsestäsi niin menestyvän urheilijan lajissasi ja saada pontiaalistasi revittyä viimeiseen asti sen parhaan mahdollisen fysiikan. Niin, siitä tekemisetä pitää nauttia. Välillä oksennus lentää ja on niin helvetin kovilla, mutta silti se on käännettävä nautinnoksi. Tätä minä haluan - tämä on minun juttuni. , niin sen tulee mennä. Silti, et ole vain "minä itse". Anna myös muille, niillä voimavarilla mitä sinulle jää jäljelle. Ja toivottavasti se on edes ystävällisyys ja aito hymy :) Sekin on paljon. :)
- L
torstai 28. maaliskuuta 2013
Torstain ajatuksia... Yö myöhään
Tervehtiminen on ilmaista
Huh, ompas ollut kiirastorstai. Tehokas päivä kerrassaan. Aamukuudelta singahdus ylös, jonka jälkeen verenpaineiden heilahdettua rajusti seurasi raahautuminen pitkin seiniä arbian kautta keittiön pöydän ääreen. Jaana oli keittänyt mocan valmiiksi ja sitä ensimmäisenä kuppi mustana eteen. Mustana sen takia, että ATP varastoni olivat ilmeisesti, niin kaput sängystä nousu ponnistuksen jälkeen, etten jaksanut avata jääkaapin ovea ja ottaa sieltä maitopurkkia. Tai laktoositonta maitojuomaa, mitä meidän taloudessa juodaan. Siinä sitten toljotin tyhjällä katseellani perinteiseen tapaan tapetteja ja siihen yhteenkohtaan, jossa tahra ja joka ei katoa, kun tapetinvaihtamalla. Siitä sitten pikkuhiljaa heräilin samaa tahtia kun kahvikuppi tyhjeni ja kofeiinivaikutti, jota muistin aina lähes joka minuutti hörpätä. Töihin vasta yhdeksään, niin ei ollut kiire, eikä ole muutenkaan. Sen jälkeen aamupuuro isoon veteen löysänä. Löysänä eli vetisenä, sen tähden jotta se tulee sopivan "jankiksi" vasta sitten kun puuroon on sekoitettu 50g suklaan makuista laadukasta heraproteiinia kera banaanin. Sekun on syöty, niin toinen kuppi moccaa ja snuss huulenalle, niin aletaan olla ready. Ja oltiinkin. Hampaiden harjaus super whitella, niin kelpaa hymyillä :) Ja tämä sama kaava, joka aamu. Mielenkiintoista eikö totta :D
Töissä oli melkoisesti roudaamista ja samalla tuli todettua voimaharjoittelun käytännönkin hyöty. Kun on hiukan edes pitoa varsissa, niin kaikki on paljon helpompaa. Pikkusen voi kuitenkin aina voimalla korvata mitä tekniikassa häviää. ;) Paperit myyntiasetelmaan jämptiin pinoon ja tiettyyn järjestykseen asiakkaita odottelemaan. Sitten vaan tunti työläisenä ollaan paikalla asiakkaita varten. Ja nimen-nomaan, niin päin, että minä olen paikalla asiakkaita varten - eivätkä asiakkaat tule paikalle minua varten.
Yksin kertainen myyntitapahtuma: Tervehdys ja katse kontakti... silmiin !! Ei maassa olevaan sepeliin ja mielellään molemminpuolin kohtaava katsekontakti. Tervehdys vaihe ei ole ohi ennen kun katsekontakti on tapahtunut. Okei, mitä sinulla on tarjota ja mihin hintaan? Ne kerron. Mahdolliset lisäkysymykset. Osto päätös ja rahan vaihto. Ja tuote asiakkaalle. Olehyvä - Kiitos ja mielellään katsekontaktilla ja loppusanat. Tähän kuluu aikaa noin kolmekymmentä sekuntia, jos ei ole kysyttäviä. Ei paljon elämässä vai onko? Todellisuudessa mukamas on. Tervehdys on monesti liikaa pyydetty, tavarat nyitään ennen aikojaan kainaloon, ennen kun maksutapahtuma on hoidettu. Olehyvään ei vastata kiitoskella. Kiire on kova? Minne? Minne on niin kiire, ettei ehditä tervehtiä ja hoitaa asioita hyvien tapojen mukaisesti. Minusta välillä tuntuu, että perinteiset hyvät tavat ovat kääntyneet huonoiksi tavoiksi. Olen kuullut helsingissä vierailulla olleen vieraspaikkauntalaisen tervehtivän bussikuskia sanomalla - päivää. Bussikuskin vastaus "vittuilet sä". WTF Mä oon kolkyt ja mäkin oon jo ihan pudonnut. Onko aito ihmisestä välittäminen hymyllä ja katsekontaktilla nykyään jotenkin vanhanaikaista? Ilmeisesti on, mutta taistelen sitä vastaan viimeiseen asti.
Ja nyt kevät auringon paistaessa ovat saapuneet nuo ahh, niin ihnat ja käytännölliset silmien peittävät aurinkolasit. Ne ovat sinällään todella jees ja toisia jopa pukevat erittäin hyvin, mutta... Minkä olen monet kerrat epämiellyttävänä seikkana huomannut. Jos puhut ihmisen kanssa, jolla on aurinkolasit päässä. Kuulet häneen puheensa kyllä ja näet hänet kokonaisuutena. Mutta jotain puuttuu. Et näe hänen silmiään. Et näe hänen sielunpeiliään eli sitä tärkeintä, joka ihmisestä kertovat kaiken. Tulin siihen tulokseen tänään, että ihminen on vain hieno tai vähemmän hieno toppatakki, jonka kanssa keskustelet, jos et näe hänen silmiään. Silmistä näet kaiken. Siksi en tykkää puhutella ihmistä, jolla on tummat lasit päässä.
Sitten toinen asia. Jos teet myyntutyötä ja tervehdit jo valmiiksi ohitsesi kulkevaa mahdollista asiakasta, kun tämä kulkee ohitsesi. Ihmien välttelee katsekontaktia ja tervehdystä epäilisin kahdesta eri syystä. Joko siitä, että he luulevat että tervehdykseen vastaamalla, että he sitoutuvat osatamaan jotain. Tai se on muuten kummallista. "Mitä tuakin morjestelee, kun ei edes tunneta." Tervehdys, on vain ja ainoastaan ihmisen huomioimista, ei isku repliikki eikä velvoite mihinkään. Tervehtiminen ja esimerkiksi ovenavaus muille takana tuleville ihmisille päästämällä heidät ensin sisään, ennen sinua. Se on kaikki vain ja ainoastaan toisen ihmisen huomioimista ja kunnioitusta. Ei mitään muuta ja missään tapauksessa se ei MAKSA MITÄÄN.
Onko maailman "julmuus ja pinnallisuus" saanut aikaan aidosti tulevista pienistä hyvistä teoista, ihmisille tilivelvollisuuden tunteen, saamastaa pienestä hyväntavan eleestä? Ollaan todella menossa huonoon suuntaan jos näin todella on.
Nykyään tarvitaan luento opetuksia, siitä miten ihmistä tulisi huomioida. Aikuisillekin ihmisille tarvitaan, jopa korkeasti koulutettujen ihmisten työpaikoilla kertausta mitä ovat hyvät tavat. Asiakkaan kohtaaminen tasavertaisena ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta. Se on lähimmäisen huomioonottamista. Muistan sen verran, että jo ennen kouluikää, näitä aisioita opetettiin jo päiväkodissa. Katsekontakti, vuoropuhelu ja loppu "moikkaus". Ne tehdään aina. Asiakkaan päätös on ostaa tai olla ostamatta. Aivan sama. Hän ansaitsee saman kohtelun. Kulkee ihminen kävellen, polkupyörällä tai johtotähdellä. Se on täysin merkityksetöntä. Ihminen on ihminen, lihaa ja verta ei lopulta mitään muuta. Erinäköisessä muotissa vaan. Toinen on toisen näköinen ja toinen toisen näköinen. Ei mitään väliä. Raha ja meteria on hankittua tarpeiden mukaan parantamaan elämän toisarvoista laatua ja pinnallista imagoa. Ihmisen arvon mittaa mielelstäni, se miten hän kohtelee aidosti toista ihmistä. Omaisuudella ja lahjonnalla saat paljon hännystelijöitä. Saat vierellesi ihmisiä, jotka haluavat nauttia kivoista kalliista asioista ja elämyksistä, joita ei taloudellisesti köyhempi voi tarjota. Saavutat paljon ihailua materiaalisella vauraudellasi, mutta jos et tarjoa hellää ja aitoa välittämistä, niin et koskaa pääse kenenkään sydämeen ja saavuta aitoa rakkautta. Sitä kun ei kultakoruin voi ostaa.
Ihmisen on todettu olevan rakkausriippuvainen. Ja todettu se, että kaikkeen materiaan lopulta kyllästyy. Mikään ei riitä. Ainoa mitä lopulta kaipaat on rakkaus. Saada rakkautta ja antaa rakautta. Se on tarve, joka jää jäljelle edelleen sen jälkeenkin, kun kahdeskymmenes tropiikin matka on nautiskeltu, auto vaihdettu kahdenkymmenenkerran uudenpaan jne. Jotain lopulta puuttuu ja joku on silti edelleen mahdollisesti kateissa vaikka kaikki on jo koettu? Se taitaa edelleen monesti olla se tärkein asia, että olet aidosti rakastunut ja sinua rakastetaan ihmisenä. Ja siltikin vaikka sinulta menisi kaikki raha ja omaisuus.
Kaikki lähtee perusarvoista. Mutta, onko elämä enään sitä? Kaikki halutaan sähköiseen muotoon ja nimimerkkeihin, ettei vaan mikään ollisi hidasta ja vaivalloista ja ennen kaikkea, ettei tarvitse kohdata vahingossakaan aitoa kasvotusten tervehdystä.
Vaiko onko tosiaan niin kiire tai vaivaannuttavaa, että ei vaan ehditä huomioimaan toista? Odottakaa, kun tulee hetki keskeltä metsätietä, kun johtotähtenne polttoaineen syöttöön tulee sähkö vika ja puhelimestasi on akku loppu. Seisot tien pietareella liftaamassa kahdenkymmenen asteen pakkasessa tienposkessa, eikä kukaan pysädy. Siinä tulee helposti kolmennenkymmenen auton ajaessa ohi sellainen todellisuuden tunne - missä todella elämässä ollaan menossa.
Tälläisiä asioita mielessäni pohdiskelin päivän rauhallisina hetkinä. Päivä päätyttyä siirryin Noormarkun paikalliseen kebeb ravintolaan. Tilasin salaattia. Tosin en tiennyt tilaisinko tonnikalla vaiko kanalla, joten päädyin ottamaan salaattiini ne molemmat. Syödessäni salaattia, katselin samalla MTV:lta hevibändin musiikki videota. Oli pitkää tukkaa ja maskia naamassa soittajilla ja kaikki tottakai ilman paitaa. Toisilla oli hiukan keskikalja löytänyt perille ja toiset olivat hiukan tehneet istumaan nousuja. Näin päättelin heidän vartaloistaan. Kiinnitin huomiota hyvään alku soittoon. Kuulosti hyvältä ja aloin kuunnella. Siirsin katseeni minulle ystvällisesti toimitettuun salaattianokseen. Haarukoidessani ja kuunnellesani hevimättöä tuli mieleeni lauletaanko tässä biisissä lainkaan. Siirsin katseeni tauluteeveeseen, joka oli suoraan edessäni. Katsoessani laulajaan, laulajan suu liikkui kyllä kovasti, mutta mitään laulua en soiton seasta kuullut. En en vaikka kuinka ja kuika yritin. Mietin mielssäni... mahtoiko laulajan mikrofoni olla päällä vai oliko minun tarkoitus lukea huulilta mitä hän niin kovasti yritti suunliikkeistään päätellen tuoda julki. Jotain parannettavaa kenties kuulossani tai uusi trendi musa rintamalla? En tiedä, kun en ole seurannut.
Töistä paluumatkalla poikkesimme todella mukavin ihmisten luo kylään. Aiheena Tuleeko kaikista fitness? Ei oikein helpolla tahdo tulla ilman oikeanlaista lahjakkuutta ja oikeita kehon mittasuhteita. Mutta eihän kaikista saada huippu seiväshyppääjääkään eikä uusia Selänteitäkään ihan helposti ihan vaan tuosta torilta napsita. Oikeilla perusraameilla ja oikealla harjoittelulahjakkuudella ja tahdolla sekä oikealla periksiantamattomalla tekemisellä, motivaatioilla sekä pitkäjänteisyydellä varmasti saadaan lähes jokaiselle terveelle ihmiselle kovalla työllä ilman stressiä ihan ok. kroppa. Mutta, vain todella harva pääsee Colemanin mittoihin ja Bubkan tuloksiin vain muutamia mainitakseni ilman äärimmäisen hyvin lajiin sopivaa genetiikkaa.
Jos haluat saavuttaa missään asiassa, edes hyvän tuloksen. Älä suhtaudu asiaan: "mä en halua sillain mitään" vaan halua parhaaksi ja teet töitä sen edellyttämällä tavalla liikaa stressaamatta - niin voit saavuttaa edes vähän. Pelkällä tuurilla fyysisessä urheilussa, jossa on kova taso hervemmin pelkällä tuurilla pärjää. ;)
Hyvää Yötä
- L
Huh, ompas ollut kiirastorstai. Tehokas päivä kerrassaan. Aamukuudelta singahdus ylös, jonka jälkeen verenpaineiden heilahdettua rajusti seurasi raahautuminen pitkin seiniä arbian kautta keittiön pöydän ääreen. Jaana oli keittänyt mocan valmiiksi ja sitä ensimmäisenä kuppi mustana eteen. Mustana sen takia, että ATP varastoni olivat ilmeisesti, niin kaput sängystä nousu ponnistuksen jälkeen, etten jaksanut avata jääkaapin ovea ja ottaa sieltä maitopurkkia. Tai laktoositonta maitojuomaa, mitä meidän taloudessa juodaan. Siinä sitten toljotin tyhjällä katseellani perinteiseen tapaan tapetteja ja siihen yhteenkohtaan, jossa tahra ja joka ei katoa, kun tapetinvaihtamalla. Siitä sitten pikkuhiljaa heräilin samaa tahtia kun kahvikuppi tyhjeni ja kofeiinivaikutti, jota muistin aina lähes joka minuutti hörpätä. Töihin vasta yhdeksään, niin ei ollut kiire, eikä ole muutenkaan. Sen jälkeen aamupuuro isoon veteen löysänä. Löysänä eli vetisenä, sen tähden jotta se tulee sopivan "jankiksi" vasta sitten kun puuroon on sekoitettu 50g suklaan makuista laadukasta heraproteiinia kera banaanin. Sekun on syöty, niin toinen kuppi moccaa ja snuss huulenalle, niin aletaan olla ready. Ja oltiinkin. Hampaiden harjaus super whitella, niin kelpaa hymyillä :) Ja tämä sama kaava, joka aamu. Mielenkiintoista eikö totta :D
Töissä oli melkoisesti roudaamista ja samalla tuli todettua voimaharjoittelun käytännönkin hyöty. Kun on hiukan edes pitoa varsissa, niin kaikki on paljon helpompaa. Pikkusen voi kuitenkin aina voimalla korvata mitä tekniikassa häviää. ;) Paperit myyntiasetelmaan jämptiin pinoon ja tiettyyn järjestykseen asiakkaita odottelemaan. Sitten vaan tunti työläisenä ollaan paikalla asiakkaita varten. Ja nimen-nomaan, niin päin, että minä olen paikalla asiakkaita varten - eivätkä asiakkaat tule paikalle minua varten.
Yksin kertainen myyntitapahtuma: Tervehdys ja katse kontakti... silmiin !! Ei maassa olevaan sepeliin ja mielellään molemminpuolin kohtaava katsekontakti. Tervehdys vaihe ei ole ohi ennen kun katsekontakti on tapahtunut. Okei, mitä sinulla on tarjota ja mihin hintaan? Ne kerron. Mahdolliset lisäkysymykset. Osto päätös ja rahan vaihto. Ja tuote asiakkaalle. Olehyvä - Kiitos ja mielellään katsekontaktilla ja loppusanat. Tähän kuluu aikaa noin kolmekymmentä sekuntia, jos ei ole kysyttäviä. Ei paljon elämässä vai onko? Todellisuudessa mukamas on. Tervehdys on monesti liikaa pyydetty, tavarat nyitään ennen aikojaan kainaloon, ennen kun maksutapahtuma on hoidettu. Olehyvään ei vastata kiitoskella. Kiire on kova? Minne? Minne on niin kiire, ettei ehditä tervehtiä ja hoitaa asioita hyvien tapojen mukaisesti. Minusta välillä tuntuu, että perinteiset hyvät tavat ovat kääntyneet huonoiksi tavoiksi. Olen kuullut helsingissä vierailulla olleen vieraspaikkauntalaisen tervehtivän bussikuskia sanomalla - päivää. Bussikuskin vastaus "vittuilet sä". WTF Mä oon kolkyt ja mäkin oon jo ihan pudonnut. Onko aito ihmisestä välittäminen hymyllä ja katsekontaktilla nykyään jotenkin vanhanaikaista? Ilmeisesti on, mutta taistelen sitä vastaan viimeiseen asti.
Ja nyt kevät auringon paistaessa ovat saapuneet nuo ahh, niin ihnat ja käytännölliset silmien peittävät aurinkolasit. Ne ovat sinällään todella jees ja toisia jopa pukevat erittäin hyvin, mutta... Minkä olen monet kerrat epämiellyttävänä seikkana huomannut. Jos puhut ihmisen kanssa, jolla on aurinkolasit päässä. Kuulet häneen puheensa kyllä ja näet hänet kokonaisuutena. Mutta jotain puuttuu. Et näe hänen silmiään. Et näe hänen sielunpeiliään eli sitä tärkeintä, joka ihmisestä kertovat kaiken. Tulin siihen tulokseen tänään, että ihminen on vain hieno tai vähemmän hieno toppatakki, jonka kanssa keskustelet, jos et näe hänen silmiään. Silmistä näet kaiken. Siksi en tykkää puhutella ihmistä, jolla on tummat lasit päässä.
Sitten toinen asia. Jos teet myyntutyötä ja tervehdit jo valmiiksi ohitsesi kulkevaa mahdollista asiakasta, kun tämä kulkee ohitsesi. Ihmien välttelee katsekontaktia ja tervehdystä epäilisin kahdesta eri syystä. Joko siitä, että he luulevat että tervehdykseen vastaamalla, että he sitoutuvat osatamaan jotain. Tai se on muuten kummallista. "Mitä tuakin morjestelee, kun ei edes tunneta." Tervehdys, on vain ja ainoastaan ihmisen huomioimista, ei isku repliikki eikä velvoite mihinkään. Tervehtiminen ja esimerkiksi ovenavaus muille takana tuleville ihmisille päästämällä heidät ensin sisään, ennen sinua. Se on kaikki vain ja ainoastaan toisen ihmisen huomioimista ja kunnioitusta. Ei mitään muuta ja missään tapauksessa se ei MAKSA MITÄÄN.
Onko maailman "julmuus ja pinnallisuus" saanut aikaan aidosti tulevista pienistä hyvistä teoista, ihmisille tilivelvollisuuden tunteen, saamastaa pienestä hyväntavan eleestä? Ollaan todella menossa huonoon suuntaan jos näin todella on.
Nykyään tarvitaan luento opetuksia, siitä miten ihmistä tulisi huomioida. Aikuisillekin ihmisille tarvitaan, jopa korkeasti koulutettujen ihmisten työpaikoilla kertausta mitä ovat hyvät tavat. Asiakkaan kohtaaminen tasavertaisena ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta. Se on lähimmäisen huomioonottamista. Muistan sen verran, että jo ennen kouluikää, näitä aisioita opetettiin jo päiväkodissa. Katsekontakti, vuoropuhelu ja loppu "moikkaus". Ne tehdään aina. Asiakkaan päätös on ostaa tai olla ostamatta. Aivan sama. Hän ansaitsee saman kohtelun. Kulkee ihminen kävellen, polkupyörällä tai johtotähdellä. Se on täysin merkityksetöntä. Ihminen on ihminen, lihaa ja verta ei lopulta mitään muuta. Erinäköisessä muotissa vaan. Toinen on toisen näköinen ja toinen toisen näköinen. Ei mitään väliä. Raha ja meteria on hankittua tarpeiden mukaan parantamaan elämän toisarvoista laatua ja pinnallista imagoa. Ihmisen arvon mittaa mielelstäni, se miten hän kohtelee aidosti toista ihmistä. Omaisuudella ja lahjonnalla saat paljon hännystelijöitä. Saat vierellesi ihmisiä, jotka haluavat nauttia kivoista kalliista asioista ja elämyksistä, joita ei taloudellisesti köyhempi voi tarjota. Saavutat paljon ihailua materiaalisella vauraudellasi, mutta jos et tarjoa hellää ja aitoa välittämistä, niin et koskaa pääse kenenkään sydämeen ja saavuta aitoa rakkautta. Sitä kun ei kultakoruin voi ostaa.
Ihmisen on todettu olevan rakkausriippuvainen. Ja todettu se, että kaikkeen materiaan lopulta kyllästyy. Mikään ei riitä. Ainoa mitä lopulta kaipaat on rakkaus. Saada rakkautta ja antaa rakautta. Se on tarve, joka jää jäljelle edelleen sen jälkeenkin, kun kahdeskymmenes tropiikin matka on nautiskeltu, auto vaihdettu kahdenkymmenenkerran uudenpaan jne. Jotain lopulta puuttuu ja joku on silti edelleen mahdollisesti kateissa vaikka kaikki on jo koettu? Se taitaa edelleen monesti olla se tärkein asia, että olet aidosti rakastunut ja sinua rakastetaan ihmisenä. Ja siltikin vaikka sinulta menisi kaikki raha ja omaisuus.
Kaikki lähtee perusarvoista. Mutta, onko elämä enään sitä? Kaikki halutaan sähköiseen muotoon ja nimimerkkeihin, ettei vaan mikään ollisi hidasta ja vaivalloista ja ennen kaikkea, ettei tarvitse kohdata vahingossakaan aitoa kasvotusten tervehdystä.
Vaiko onko tosiaan niin kiire tai vaivaannuttavaa, että ei vaan ehditä huomioimaan toista? Odottakaa, kun tulee hetki keskeltä metsätietä, kun johtotähtenne polttoaineen syöttöön tulee sähkö vika ja puhelimestasi on akku loppu. Seisot tien pietareella liftaamassa kahdenkymmenen asteen pakkasessa tienposkessa, eikä kukaan pysädy. Siinä tulee helposti kolmennenkymmenen auton ajaessa ohi sellainen todellisuuden tunne - missä todella elämässä ollaan menossa.
Tälläisiä asioita mielessäni pohdiskelin päivän rauhallisina hetkinä. Päivä päätyttyä siirryin Noormarkun paikalliseen kebeb ravintolaan. Tilasin salaattia. Tosin en tiennyt tilaisinko tonnikalla vaiko kanalla, joten päädyin ottamaan salaattiini ne molemmat. Syödessäni salaattia, katselin samalla MTV:lta hevibändin musiikki videota. Oli pitkää tukkaa ja maskia naamassa soittajilla ja kaikki tottakai ilman paitaa. Toisilla oli hiukan keskikalja löytänyt perille ja toiset olivat hiukan tehneet istumaan nousuja. Näin päättelin heidän vartaloistaan. Kiinnitin huomiota hyvään alku soittoon. Kuulosti hyvältä ja aloin kuunnella. Siirsin katseeni minulle ystvällisesti toimitettuun salaattianokseen. Haarukoidessani ja kuunnellesani hevimättöä tuli mieleeni lauletaanko tässä biisissä lainkaan. Siirsin katseeni tauluteeveeseen, joka oli suoraan edessäni. Katsoessani laulajaan, laulajan suu liikkui kyllä kovasti, mutta mitään laulua en soiton seasta kuullut. En en vaikka kuinka ja kuika yritin. Mietin mielssäni... mahtoiko laulajan mikrofoni olla päällä vai oliko minun tarkoitus lukea huulilta mitä hän niin kovasti yritti suunliikkeistään päätellen tuoda julki. Jotain parannettavaa kenties kuulossani tai uusi trendi musa rintamalla? En tiedä, kun en ole seurannut.
Töistä paluumatkalla poikkesimme todella mukavin ihmisten luo kylään. Aiheena Tuleeko kaikista fitness? Ei oikein helpolla tahdo tulla ilman oikeanlaista lahjakkuutta ja oikeita kehon mittasuhteita. Mutta eihän kaikista saada huippu seiväshyppääjääkään eikä uusia Selänteitäkään ihan helposti ihan vaan tuosta torilta napsita. Oikeilla perusraameilla ja oikealla harjoittelulahjakkuudella ja tahdolla sekä oikealla periksiantamattomalla tekemisellä, motivaatioilla sekä pitkäjänteisyydellä varmasti saadaan lähes jokaiselle terveelle ihmiselle kovalla työllä ilman stressiä ihan ok. kroppa. Mutta, vain todella harva pääsee Colemanin mittoihin ja Bubkan tuloksiin vain muutamia mainitakseni ilman äärimmäisen hyvin lajiin sopivaa genetiikkaa.
Jos haluat saavuttaa missään asiassa, edes hyvän tuloksen. Älä suhtaudu asiaan: "mä en halua sillain mitään" vaan halua parhaaksi ja teet töitä sen edellyttämällä tavalla liikaa stressaamatta - niin voit saavuttaa edes vähän. Pelkällä tuurilla fyysisessä urheilussa, jossa on kova taso hervemmin pelkällä tuurilla pärjää. ;)
Hyvää Yötä
- L
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Pakko vai Nautinnollinen matka
Kehonrakennus kilpailuun valmistautuminen: Pakko vai Nautinnollinen matka?
Taakka:
Minun on PAKKO näyttää itselleni tai muille, että minusta on menemään vielä lavalle. Miksi? Syitä voi olla monia, mutta pintaan ensimmäisenä nousevat kaksi psykologista asiaa: Itsetunto ja Imago muiden ihmisten silmissä. Se on heti mielestäni väärä lähtökohta alkaa valmistautua kilpailuihin. Pakko syntyy siitä, että on panosteetu harjoitteluun "koko elämä" ja haave menestymiseen on syntynyt jo aivan ensimmäisten treenikiksien tuomina. Siihen päälle on seurattu mediassa, salilla tai molemmissa isoja lihaksikkaita kavereita, joilla oliviat lihakset ja niiden tuoma ihailu, jollaisista itsekkin haluaisit joskus saada nauttia.
Et tässä vaiheessa tiedä vielä kaikkea - etkä läheskään kaikkea, siitä mitä kaikkea tällaisen lihaksiston saamiseen vaaditaan.
Teet töitä innokkaasti monta vuotta ja niistä ensimmäiset vuodet hyvin suurella todennäköisyydellä täysin väärin. Kaikki menee silti todella hienosti tai vaikka lihakset eivät valtavasti kehittyisikään, niin into treenata on valtava. Sitten saat, joltain neropatilta ohjeita nostaa testosteronitasojasi, jotta kehittyisit paremmin. Kehittyisit paremmin? Kehityt niin perkeleesti, että olisit saman kehityskäyrän jatkuessa kymmenessä vuodessa 115 kg kivilihaa. Mutta - eihän sitä ajatella. Tämä neropatti tuskin oli lääkäri, joka oli mittauttanut testosteroniarvosi ja todennut ne liian matalaksi, siihen tarkoitukseen jotta kehittyisit paremmin. Yleensä tämä neuvoja oli sellainen, joka oli kyllä omissa nuorissa silmissäsi itseesi verraten kovassa kunnossa ja tottakai uskot häntä. Todellisuudessa tämä neuvoja kaveri ei itsekkään osannut tehdä edes ylätaljaa oikein, mutta oli keksinyt oivan oikotien "onneen".
Sitten tulee ensimmäiset vastoin käymiset. Joku lihas hajoaa tai koet psyykettäsi koettelevan vastoinkäymisen elämässäsi, joka vaikuttaa kehitykseesi negatiivisesti. Tälläinen vastoinkäyminen vaikuttaa sinuun valtavan kovalla iskulla, sillä olet niin kovissa draiveissa, ettet osaa käsitellä minkäänlaista vastoinkäymistä hyvin alkaneella matkallasi kehonrakennuksen huipulle. Selviät vastoin käymisestä, takaisin salille ja todenäköisesti käsittelemättä psykologisesti asiaa itsesi kanssa. Eihän sellaiseen heikkojen hommaan ole aikaa. Pitää kehittyä. Tavoite on asetettu ja rahatkin on kiinni, niin PAKKO painaa menemään.
Taas alkaa kulkea ja homma toimia. Sittenhän kannattaa löylyä lisätä, kun taas joku neropatti neuvoo ettei puolikkaita kannata lyödä. Silloin tulee myös mieleen kyseenalaistaa myös lepo. Lisää ruokaa ja lisää reeniä - niillähän pärjää. Olethan MIES etkä laiskimus. Ja ravihevosetkaan eivät venyttele, niin miksi sinunkaan tarvitsisi. Hyvin menee ja kaasu pohjaan vaan ja kohti kisoja. Hiukan kiristelee rintalihasta, mutta liminentti ja ammoniakki karkki korvaa sellaiset tuntemukset. Ensimmäinen kova sarja ja tottakai miehekkäästi normaalia tangolla tehtävää penkkipunnerrusta ja RÄTS rintalihas poikki. Siinäkö se oli? Viikko vitutusta ja sen jälkeen niin perkeleesti jalkoja ja tottakai kolemsti viikossa ilman palauttavia toimenpiteitä... Ja mitä ihmettä... mitään ei tapahdu? Kalvoja hiukan kiristää kuulemma. Mitä ne on? Viikonloppu viinaa rajusti ja kaikki velat saatavia. Terveellä kädellä kädenvääntöä ja pari voittoakin... Tai niin ainakin aamulla haluat muistaa - vaikka et muistakaan mitään. Silti jotenkin olkapää on omituisen tuntuinen seuraavana päivänä helvetinmoisen krapulan lisäksi.
Ja kiire olisi salille ja mikä sen kiireen psyykelle moninkertaistaakaan? No, tottakai soitto neropatille, joka neuvoo ettei missään tapauksessa - muuta kun täysiä laakeja koko ajan ettei lihakset surkastu. Ja, ettei vaan todellisuudessa vähintään kaksikymmentäkiloa suolavettä omaava kroppasi vaan menettäisi sitä yhtään, jota lihakseksi nimität. Selviät tästäkin vammasta nuoruuden lahjamme eli kudosten parenemiskyvyn vuoksi. Kaikki taas hyvin fyysisesti. Psyyken huollosta, et ymmärrä hevon persettä, kun sehän on niitä heikkoja ruikuttajia varten. Ei muuta kun perkeleesti "pakkotoisto chattia" uhoa ja eteen päin. Ja ah, vihdoin ensimmäinen dieetti suoritettuna, joita tyttöystävä ei välttämättä jostain kumman syystä tullut katsomaan tai jos tuli niin helvetin moisessa helpotuksessa et nyt tää loppuu. Vai loppuuko? Kisa tulos todennäköisesti oli 75% valmentajan neuvoista kiinni ja viimeisen 25% kiinni siitä, että kolmea viikkoa ennen kilpailuja alettiinkin syömään, "koska perkele mullahan on lihakset aivan tyhjät". Sitten ruokaa nelinkertainen annettuja ohjeita suurempi määrä lärviin ja salin valoissa omaan silmään prkeleen kova kondis ja kisa raportissa kommentti: pehmeä. WTF, kun kaverit sano ihan muuta ja valmentajaasi jos sellainen oli et käynyt katsomassa, koska se ei antaisi kuitenkaan lupaa syödä "ja mähän tiedän miten voitan". Ja netissäkin oli joku nimimerkki, niin tehnyt. Viimeistely petti vai oma pää?
Seuraus: En mä näin huono ole ja heti seuraavana päivänä kuivilla lihaksilla - katkaisemaan maksipainoilla jalkaprässissä reisilihas ja taas ollaan lähtöpisteessä, kun oli niin kova kiire. Kaikki tämä vaikuttaa psyykeeseen. Lisää kuormaa psyykelle, kun pomo soittaa töistä, että mitäs taas ollaan sairaslomilla. Paine kasvaa päässä - ei lihaksissa. Viisaampi kaveri on oppinut tässä vaiheessa, että ei tämä voi näin mennä. Muuttaa asioita ja mietiskelee ja surkastuu lihaksistaan, mutta viisastuu päästään. Omaa vielä mahdollisuudet onnistumiseen, muuttamalla isosti tekemistään. Pari kuukautta mennäänkin maltilla, kunnes tapahtuu boostaus ja mopo karkaa käsistä. Taas lisää ja lisää, koska nyt kulkee. Mielessä painaa "pakko onnistua", koska kaikki on pelattu yhden kortin varaan ja muita arvoja voidaan lässyttää itselleen, joilla ei todenäköisesti ole hevonpaskan enempää merkitystä. Tämä se todellinen minäsi, putkinäkö minäsi - musta valkoisuus minäsi. Minä Osaan (olen osaavinani) - Pystyn ja Onnistun. Ja tätä sitten psyykataan yön ja päivän kanssa. Nautinto ja ilo on jo aikoja sitten kaikonnut. Taakka on otettu kannettavaksi ja sehän kannetaan, sillä se on minun tehtäväni ja minun taakkani. Jos järki ja kroppa pysyy läjässä ja onni on myötä saattaa tuleva kisa mennäkin hyvin. Kannat kisataakkaa harteillasi, kun Jeesus ristiään.
Tälläisessa fiktioillisessa ihmistapaus kuvauksessani. Tällaisella taustalla pitkään kilpailu-uraan en usko. Ellei menoa järkeistetä suuresti. Arkku tai suljettu osasto, ovat ilman tekemisen järkeistämistä fyysisen tekemisen ja psyyken huollon saralla lähempnä totuutta kun menestyksekäs kilpailu-ura tai elämä.
Henkilöitymätön alustus, siitä mistä haluan "puhua" eli tässä tapauksessa kirjoittaa.
Mutta, mikäli tälläinen ihminen saa itselleen valmentajakseen järkevän auktoriteetin, joka antaa oikeat ohjeet tekemiseen ja hoitaa tämän ihmisen psyyken eli sen suurimman kompastuskiven kehityksen jarruttajana - kuntoon. Ja siihen tilaan ja ymmärrykseen, että maltti on valttia ja ymmärryksen siitä, ettei enemmän ole aina parempi. Mutta, suurinosa painottaa tekemään äärimmäisesti. Treenaamaan äärimmäisesti ja ääriimäisin boostein. Tähän kuuluu vastuu. Vai kuuluuko? Ei, se äärimmäisesti tekeminen vaikuta ainoastaan fyysisesti. Lässytetään ihmisen olevan psykofyysinenkokonaisuus. Hieno sana ja hieno oivallus - eikä mikään uusi vaan sitä ihminen on aina ollut. Jos käsket tekemään tai teet itse äärimmäisesti, niin tunnusta myös heikkoutesi, joita meillä KAIKILLA on ja tulee aina olemaan. Ole rehellinen itsellesi. Jos teet äärimmäisesti fyysisesti - huolla itseäsi samassa suhteessa määrältään ja laadultaan myös niin psyykisesti kuin lihaksistollisestikin. En kehoita hypettämään äärimmäisyyttä, vain ja ainoastaan sitä tekemisen tasoa joka riittää yksilöllisesti henkilön kehittymiseen.
Kehoitan maltillisuuteen ja silti laadukkaaseen tekemiseen. Oppimalla ne toimivat makroravinne suhteet ravinnosta ja opettelemalla ja pitkäjänteisesti kokeilemalla, mikä toimii sinulle itsellesi ja mikä ei tunnu tuovan toivottua lopputulosta. 21 päivää kun toteutat suunnitelemaasi tai sinulle suunniteltua ravinto-ohjelmaa tarkasti - voit sanoa sen toimivuudesta yhtään mitään. Ravintosuunnitelma tehdään tarkasti huomioimalla kehonkoostumus - tavoite ja tiedossa olevat ruuansulatus ongelmia aiheuttavat ruuat eliminoiden. Projekti aloitetaan aina liian kevyellä harjoitusohjelmalla ja pyritään jatkuvaan nousu johteisuuteen harjoittelun intensiteetissä - lepo huomioiden. Ja sitten se muu eli psyyken huolto. Silloin syödään, kun syödään ja ne mitä on suunniteltu tekemättä siitä sen kummenpaa numeroa. Jokainen meistä osaa pureskella (ainakin toivottavasti) ruokansa psyykaamatta. Lepopäivinä voi venytellä ja rentoutua ja ajatella vain sitä, että rentoudun. Sitten kannattaa rentoutua myös sillai, "eks tiä" tavalla tai ja silloin ei toivottavasti kukaan (tai mistä sitä tietää :D ajattele vipunostoja sivulle sarjoja) :D Hyvä rentouttaja ja sitten joku mahdollisimman kevyt muu mukava harrastus joka on todella sellainen leppoinen.Ei mikään pakko mielteinen projekti. Eli vain yksi sellainen projekti kerrallaan, joka syö paljon ajatusta ja aikaa tai tuo vääränlaista kuormittavaa stressiä. Ei montaa projektia kerrallaan. Psyyken väsymyskin tulee nimittäin pitkällä viiveellä ja jos on pahasti menty yli voi seurauksena olla hyvin epämukavat ja pitkäkestoiset psyyken oireet. Jopa vakavan masennuksen, joka on jotain paljon pahempaa kun sääriluun katkeaminen.
Olkaa realistisia - Nauttikaa harjoittelusta - Älkää peilatko ihmisarvoa meriitteihin ja saavutuksiin - Iloitkaa siitä mitä teette ja Treenatkaa palautuneena edellisestä harjoituksesta. (vakavien deadlinejen kanssa lyhyt kestoinen poikkeus) - Hyvällä fiiliksellä !! Palautuneena ja oikein harjoitelleena kehittyy pitkässä juoksussa huomattavasti paremmin, kun se joka pilaa itsensä äärimmäisellä ja turhalla psyykaamisella yötä päivää.
AITO Hymy kun on tallella - niin homma on kunnossa, eikä katabolinen kortisolihormoni jyllää yötä päivää. Silti tehkää riittävästi, joka on kovaa harjoittelua ja muutakin tekemistä, mutta tehkää se ilolla. Jos se on pakko - niin jättäkää väliin. Joka syksy valitaan uudet suomen mestarit. Lahjakas kaveri pystyy viemään tämän tittelin "rennosti" kovaa tekemällä, kun hänellä on oikeanlaista lahjakkuutta ja oikeat ohjeet, riittävä, mutta ei tyhmä periksi antamattomuus tulokselliseen treenaamiseen, hyvä esiintymistaito ja pilkettä silmäkulmassa.
TEKEE VAAN SEN MITÄ TÄYTYY TEHDÄ
Nykyään oikeaa tietoakin on paremmin ja helpommin saatavilla, mutta myös sitä tietoa joka vaan pilaa kaiken, paremmin saatavilla.
Uudet junnut ja muut aloittelijat ovat paremmissa "käsissä" ja hyvä niin :) Minä ainakin kehoitan tekemään oikein... Se on eriasia haluavatko muut, muille hyvää.
Paljon olen virheitä itse tehnyt ja liikaa kaikkea ja liian suurella innolla ja ilman järjen ääneen kuuntelulla. Treenaan nykyisin kovempaa, kun koskaan, joka olisi todella kovaa ilman tyhmyydellä saavutettuja vammojani. Ja nautin ja nauran - ja mistä lie johtuu vaikka teen todella paljon vähemmän aivan kaikkea, kun ennen niin silti kehityn. Eikä ole kiire, kun annan aikaa. Rakastan kehonrakennusta vaimoni ohella (kaksi täysin eri asiaa) sekä tavoitteellisten urheilijoiden opastamista, antamalla heille niitä tietoja joita minulla on antaa.
On päiviä jolloin olen todella masentunut ja se on jotain muuta kun vähän väsytää - se on mustaa ja se on mielensairaus. Mutta, kun saan sen menemään ohi - tiedän jälleen mikä on elämässä tärkeintä TERVEYS. 2010 Kun sydämeni käynnistettiin oli sen jälkeen täysin selvää mikä on minkäkin arvoista. Tiedän mitä tavoittelen ja teen sen eteen töitä - en todellakaan laiskottele, mutta elän aivan eri psyyken maailmassa, kun ennen. En päästä / tai ainakin vältän viimeiseen asti joutumassa siihen mustaan maan päälliseen sisäiseen helvettiin, jossa kävin ja vietin aikaa.
Tämä ei ole vuorisaarnaa enkä väitä olevani kaikki tietävä, mutta sen verran kokenut, että voin jo sanoa jotain.
Huoltakaa itseänne ja opetelkaa tekemään rennosti täysillä ja järkevästi. Mikäli joku tunnisti itseään ja koki jotakin pohtimisen aihetta omassa tekemisessään. Miettikää tekemisiänne.
Saavuttakaa nautinto ja tekemisen ilo ja antakaa aikaa kehittymiselle, joka osa-alueella ja nauttikaa matkasta kohti sitä tavoitettanne -ja saapukaa perille kilpailukykyisenä psykofyysisenäkokonaisuutena.
Sulkeisissa piti sitä hymyä imeä sinne perseeseen, mutta siviilissä sitä ei tarvitse tehdä :)
- L
Taakka:
Minun on PAKKO näyttää itselleni tai muille, että minusta on menemään vielä lavalle. Miksi? Syitä voi olla monia, mutta pintaan ensimmäisenä nousevat kaksi psykologista asiaa: Itsetunto ja Imago muiden ihmisten silmissä. Se on heti mielestäni väärä lähtökohta alkaa valmistautua kilpailuihin. Pakko syntyy siitä, että on panosteetu harjoitteluun "koko elämä" ja haave menestymiseen on syntynyt jo aivan ensimmäisten treenikiksien tuomina. Siihen päälle on seurattu mediassa, salilla tai molemmissa isoja lihaksikkaita kavereita, joilla oliviat lihakset ja niiden tuoma ihailu, jollaisista itsekkin haluaisit joskus saada nauttia.
Et tässä vaiheessa tiedä vielä kaikkea - etkä läheskään kaikkea, siitä mitä kaikkea tällaisen lihaksiston saamiseen vaaditaan.
Teet töitä innokkaasti monta vuotta ja niistä ensimmäiset vuodet hyvin suurella todennäköisyydellä täysin väärin. Kaikki menee silti todella hienosti tai vaikka lihakset eivät valtavasti kehittyisikään, niin into treenata on valtava. Sitten saat, joltain neropatilta ohjeita nostaa testosteronitasojasi, jotta kehittyisit paremmin. Kehittyisit paremmin? Kehityt niin perkeleesti, että olisit saman kehityskäyrän jatkuessa kymmenessä vuodessa 115 kg kivilihaa. Mutta - eihän sitä ajatella. Tämä neropatti tuskin oli lääkäri, joka oli mittauttanut testosteroniarvosi ja todennut ne liian matalaksi, siihen tarkoitukseen jotta kehittyisit paremmin. Yleensä tämä neuvoja oli sellainen, joka oli kyllä omissa nuorissa silmissäsi itseesi verraten kovassa kunnossa ja tottakai uskot häntä. Todellisuudessa tämä neuvoja kaveri ei itsekkään osannut tehdä edes ylätaljaa oikein, mutta oli keksinyt oivan oikotien "onneen".
Sitten tulee ensimmäiset vastoin käymiset. Joku lihas hajoaa tai koet psyykettäsi koettelevan vastoinkäymisen elämässäsi, joka vaikuttaa kehitykseesi negatiivisesti. Tälläinen vastoinkäyminen vaikuttaa sinuun valtavan kovalla iskulla, sillä olet niin kovissa draiveissa, ettet osaa käsitellä minkäänlaista vastoinkäymistä hyvin alkaneella matkallasi kehonrakennuksen huipulle. Selviät vastoin käymisestä, takaisin salille ja todenäköisesti käsittelemättä psykologisesti asiaa itsesi kanssa. Eihän sellaiseen heikkojen hommaan ole aikaa. Pitää kehittyä. Tavoite on asetettu ja rahatkin on kiinni, niin PAKKO painaa menemään.
Taas alkaa kulkea ja homma toimia. Sittenhän kannattaa löylyä lisätä, kun taas joku neropatti neuvoo ettei puolikkaita kannata lyödä. Silloin tulee myös mieleen kyseenalaistaa myös lepo. Lisää ruokaa ja lisää reeniä - niillähän pärjää. Olethan MIES etkä laiskimus. Ja ravihevosetkaan eivät venyttele, niin miksi sinunkaan tarvitsisi. Hyvin menee ja kaasu pohjaan vaan ja kohti kisoja. Hiukan kiristelee rintalihasta, mutta liminentti ja ammoniakki karkki korvaa sellaiset tuntemukset. Ensimmäinen kova sarja ja tottakai miehekkäästi normaalia tangolla tehtävää penkkipunnerrusta ja RÄTS rintalihas poikki. Siinäkö se oli? Viikko vitutusta ja sen jälkeen niin perkeleesti jalkoja ja tottakai kolemsti viikossa ilman palauttavia toimenpiteitä... Ja mitä ihmettä... mitään ei tapahdu? Kalvoja hiukan kiristää kuulemma. Mitä ne on? Viikonloppu viinaa rajusti ja kaikki velat saatavia. Terveellä kädellä kädenvääntöä ja pari voittoakin... Tai niin ainakin aamulla haluat muistaa - vaikka et muistakaan mitään. Silti jotenkin olkapää on omituisen tuntuinen seuraavana päivänä helvetinmoisen krapulan lisäksi.
Ja kiire olisi salille ja mikä sen kiireen psyykelle moninkertaistaakaan? No, tottakai soitto neropatille, joka neuvoo ettei missään tapauksessa - muuta kun täysiä laakeja koko ajan ettei lihakset surkastu. Ja, ettei vaan todellisuudessa vähintään kaksikymmentäkiloa suolavettä omaava kroppasi vaan menettäisi sitä yhtään, jota lihakseksi nimität. Selviät tästäkin vammasta nuoruuden lahjamme eli kudosten parenemiskyvyn vuoksi. Kaikki taas hyvin fyysisesti. Psyyken huollosta, et ymmärrä hevon persettä, kun sehän on niitä heikkoja ruikuttajia varten. Ei muuta kun perkeleesti "pakkotoisto chattia" uhoa ja eteen päin. Ja ah, vihdoin ensimmäinen dieetti suoritettuna, joita tyttöystävä ei välttämättä jostain kumman syystä tullut katsomaan tai jos tuli niin helvetin moisessa helpotuksessa et nyt tää loppuu. Vai loppuuko? Kisa tulos todennäköisesti oli 75% valmentajan neuvoista kiinni ja viimeisen 25% kiinni siitä, että kolmea viikkoa ennen kilpailuja alettiinkin syömään, "koska perkele mullahan on lihakset aivan tyhjät". Sitten ruokaa nelinkertainen annettuja ohjeita suurempi määrä lärviin ja salin valoissa omaan silmään prkeleen kova kondis ja kisa raportissa kommentti: pehmeä. WTF, kun kaverit sano ihan muuta ja valmentajaasi jos sellainen oli et käynyt katsomassa, koska se ei antaisi kuitenkaan lupaa syödä "ja mähän tiedän miten voitan". Ja netissäkin oli joku nimimerkki, niin tehnyt. Viimeistely petti vai oma pää?
Seuraus: En mä näin huono ole ja heti seuraavana päivänä kuivilla lihaksilla - katkaisemaan maksipainoilla jalkaprässissä reisilihas ja taas ollaan lähtöpisteessä, kun oli niin kova kiire. Kaikki tämä vaikuttaa psyykeeseen. Lisää kuormaa psyykelle, kun pomo soittaa töistä, että mitäs taas ollaan sairaslomilla. Paine kasvaa päässä - ei lihaksissa. Viisaampi kaveri on oppinut tässä vaiheessa, että ei tämä voi näin mennä. Muuttaa asioita ja mietiskelee ja surkastuu lihaksistaan, mutta viisastuu päästään. Omaa vielä mahdollisuudet onnistumiseen, muuttamalla isosti tekemistään. Pari kuukautta mennäänkin maltilla, kunnes tapahtuu boostaus ja mopo karkaa käsistä. Taas lisää ja lisää, koska nyt kulkee. Mielessä painaa "pakko onnistua", koska kaikki on pelattu yhden kortin varaan ja muita arvoja voidaan lässyttää itselleen, joilla ei todenäköisesti ole hevonpaskan enempää merkitystä. Tämä se todellinen minäsi, putkinäkö minäsi - musta valkoisuus minäsi. Minä Osaan (olen osaavinani) - Pystyn ja Onnistun. Ja tätä sitten psyykataan yön ja päivän kanssa. Nautinto ja ilo on jo aikoja sitten kaikonnut. Taakka on otettu kannettavaksi ja sehän kannetaan, sillä se on minun tehtäväni ja minun taakkani. Jos järki ja kroppa pysyy läjässä ja onni on myötä saattaa tuleva kisa mennäkin hyvin. Kannat kisataakkaa harteillasi, kun Jeesus ristiään.
Tälläisessa fiktioillisessa ihmistapaus kuvauksessani. Tällaisella taustalla pitkään kilpailu-uraan en usko. Ellei menoa järkeistetä suuresti. Arkku tai suljettu osasto, ovat ilman tekemisen järkeistämistä fyysisen tekemisen ja psyyken huollon saralla lähempnä totuutta kun menestyksekäs kilpailu-ura tai elämä.
Henkilöitymätön alustus, siitä mistä haluan "puhua" eli tässä tapauksessa kirjoittaa.
Mutta, mikäli tälläinen ihminen saa itselleen valmentajakseen järkevän auktoriteetin, joka antaa oikeat ohjeet tekemiseen ja hoitaa tämän ihmisen psyyken eli sen suurimman kompastuskiven kehityksen jarruttajana - kuntoon. Ja siihen tilaan ja ymmärrykseen, että maltti on valttia ja ymmärryksen siitä, ettei enemmän ole aina parempi. Mutta, suurinosa painottaa tekemään äärimmäisesti. Treenaamaan äärimmäisesti ja ääriimäisin boostein. Tähän kuuluu vastuu. Vai kuuluuko? Ei, se äärimmäisesti tekeminen vaikuta ainoastaan fyysisesti. Lässytetään ihmisen olevan psykofyysinenkokonaisuus. Hieno sana ja hieno oivallus - eikä mikään uusi vaan sitä ihminen on aina ollut. Jos käsket tekemään tai teet itse äärimmäisesti, niin tunnusta myös heikkoutesi, joita meillä KAIKILLA on ja tulee aina olemaan. Ole rehellinen itsellesi. Jos teet äärimmäisesti fyysisesti - huolla itseäsi samassa suhteessa määrältään ja laadultaan myös niin psyykisesti kuin lihaksistollisestikin. En kehoita hypettämään äärimmäisyyttä, vain ja ainoastaan sitä tekemisen tasoa joka riittää yksilöllisesti henkilön kehittymiseen.
Kehoitan maltillisuuteen ja silti laadukkaaseen tekemiseen. Oppimalla ne toimivat makroravinne suhteet ravinnosta ja opettelemalla ja pitkäjänteisesti kokeilemalla, mikä toimii sinulle itsellesi ja mikä ei tunnu tuovan toivottua lopputulosta. 21 päivää kun toteutat suunnitelemaasi tai sinulle suunniteltua ravinto-ohjelmaa tarkasti - voit sanoa sen toimivuudesta yhtään mitään. Ravintosuunnitelma tehdään tarkasti huomioimalla kehonkoostumus - tavoite ja tiedossa olevat ruuansulatus ongelmia aiheuttavat ruuat eliminoiden. Projekti aloitetaan aina liian kevyellä harjoitusohjelmalla ja pyritään jatkuvaan nousu johteisuuteen harjoittelun intensiteetissä - lepo huomioiden. Ja sitten se muu eli psyyken huolto. Silloin syödään, kun syödään ja ne mitä on suunniteltu tekemättä siitä sen kummenpaa numeroa. Jokainen meistä osaa pureskella (ainakin toivottavasti) ruokansa psyykaamatta. Lepopäivinä voi venytellä ja rentoutua ja ajatella vain sitä, että rentoudun. Sitten kannattaa rentoutua myös sillai, "eks tiä" tavalla tai ja silloin ei toivottavasti kukaan (tai mistä sitä tietää :D ajattele vipunostoja sivulle sarjoja) :D Hyvä rentouttaja ja sitten joku mahdollisimman kevyt muu mukava harrastus joka on todella sellainen leppoinen.Ei mikään pakko mielteinen projekti. Eli vain yksi sellainen projekti kerrallaan, joka syö paljon ajatusta ja aikaa tai tuo vääränlaista kuormittavaa stressiä. Ei montaa projektia kerrallaan. Psyyken väsymyskin tulee nimittäin pitkällä viiveellä ja jos on pahasti menty yli voi seurauksena olla hyvin epämukavat ja pitkäkestoiset psyyken oireet. Jopa vakavan masennuksen, joka on jotain paljon pahempaa kun sääriluun katkeaminen.
Olkaa realistisia - Nauttikaa harjoittelusta - Älkää peilatko ihmisarvoa meriitteihin ja saavutuksiin - Iloitkaa siitä mitä teette ja Treenatkaa palautuneena edellisestä harjoituksesta. (vakavien deadlinejen kanssa lyhyt kestoinen poikkeus) - Hyvällä fiiliksellä !! Palautuneena ja oikein harjoitelleena kehittyy pitkässä juoksussa huomattavasti paremmin, kun se joka pilaa itsensä äärimmäisellä ja turhalla psyykaamisella yötä päivää.
AITO Hymy kun on tallella - niin homma on kunnossa, eikä katabolinen kortisolihormoni jyllää yötä päivää. Silti tehkää riittävästi, joka on kovaa harjoittelua ja muutakin tekemistä, mutta tehkää se ilolla. Jos se on pakko - niin jättäkää väliin. Joka syksy valitaan uudet suomen mestarit. Lahjakas kaveri pystyy viemään tämän tittelin "rennosti" kovaa tekemällä, kun hänellä on oikeanlaista lahjakkuutta ja oikeat ohjeet, riittävä, mutta ei tyhmä periksi antamattomuus tulokselliseen treenaamiseen, hyvä esiintymistaito ja pilkettä silmäkulmassa.
TEKEE VAAN SEN MITÄ TÄYTYY TEHDÄ
Nykyään oikeaa tietoakin on paremmin ja helpommin saatavilla, mutta myös sitä tietoa joka vaan pilaa kaiken, paremmin saatavilla.
Uudet junnut ja muut aloittelijat ovat paremmissa "käsissä" ja hyvä niin :) Minä ainakin kehoitan tekemään oikein... Se on eriasia haluavatko muut, muille hyvää.
Paljon olen virheitä itse tehnyt ja liikaa kaikkea ja liian suurella innolla ja ilman järjen ääneen kuuntelulla. Treenaan nykyisin kovempaa, kun koskaan, joka olisi todella kovaa ilman tyhmyydellä saavutettuja vammojani. Ja nautin ja nauran - ja mistä lie johtuu vaikka teen todella paljon vähemmän aivan kaikkea, kun ennen niin silti kehityn. Eikä ole kiire, kun annan aikaa. Rakastan kehonrakennusta vaimoni ohella (kaksi täysin eri asiaa) sekä tavoitteellisten urheilijoiden opastamista, antamalla heille niitä tietoja joita minulla on antaa.
On päiviä jolloin olen todella masentunut ja se on jotain muuta kun vähän väsytää - se on mustaa ja se on mielensairaus. Mutta, kun saan sen menemään ohi - tiedän jälleen mikä on elämässä tärkeintä TERVEYS. 2010 Kun sydämeni käynnistettiin oli sen jälkeen täysin selvää mikä on minkäkin arvoista. Tiedän mitä tavoittelen ja teen sen eteen töitä - en todellakaan laiskottele, mutta elän aivan eri psyyken maailmassa, kun ennen. En päästä / tai ainakin vältän viimeiseen asti joutumassa siihen mustaan maan päälliseen sisäiseen helvettiin, jossa kävin ja vietin aikaa.
Tämä ei ole vuorisaarnaa enkä väitä olevani kaikki tietävä, mutta sen verran kokenut, että voin jo sanoa jotain.
Huoltakaa itseänne ja opetelkaa tekemään rennosti täysillä ja järkevästi. Mikäli joku tunnisti itseään ja koki jotakin pohtimisen aihetta omassa tekemisessään. Miettikää tekemisiänne.
Saavuttakaa nautinto ja tekemisen ilo ja antakaa aikaa kehittymiselle, joka osa-alueella ja nauttikaa matkasta kohti sitä tavoitettanne -ja saapukaa perille kilpailukykyisenä psykofyysisenäkokonaisuutena.
Sulkeisissa piti sitä hymyä imeä sinne perseeseen, mutta siviilissä sitä ei tarvitse tehdä :)
- L
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Aktiivinen Lepo
Tänään on aktiivisesti levätty :)
Kotitöitä toki olen rauhakseltaan hoidellut. Lepopäivä ei tarkoita sitä, että sohvan tarvitsisi kasvaa selkääsi kiinni. Siitä ei ole kysymys. Vaan siitä, ettei rasita lihaksistoaan niin että se tuntuisi mitenkään rasittavalta. Lepopäivänä tulee huoltaa lihaksistoaan ja psyykettään. Lihaksiston huolloksi toimii parhaiten pitkät rauhalliseen tahtiin ajan kanssa suoritetut pitkät venytykset. Venytykset voivat olla jopa 5 (viiden) minuutin mittaisia. Venyttelyssäkin tulee keskittyä siihen, että lihas todella venyy. Hengityksen tulee olla syvää ja rauhallista. Jos lihakset ovat kovin kireät niin venytyksen tulee olla aluksi hyvin maltillista. Jos kireää lihasta yrittää venyttää väkisin tulee lähes väistämättä jännitettyä eli supistettua lihasta. Tällöin lihas ei veny eikä liikkuvuus parane. Asteittain tuntemusten mukaan lisätä venytystä niin, että se on mukavaa. Siinä vaan hengitellä syvään ja pyrkiä mahdollisimman rentoutuneeseen tilaan.
Psyyken huollosta. Ajatuksia on tavoitteellisen urheilijan todella vaikea siirtää pois harjoittelusta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Se on lähes mahdotonta. Mutta silti tulisi olla päivä viikossa, jolloin ajattelee ja keskustelee ihmisten kanssa jostakin muustakin kuin vain kehonkulttuurista. Katsella elokuvia tai lukea kirjaa joka ei mielellään ole mikään "näin kasvat lihaksia tehokkaasti" opus vaan aivan jotain muuta. Lihakset eivät katoa siitä yhtään mihinkään vaikka olisit välillä päivän ajattelematta niitä kokonaan. Liika psyykkausta ei tarvita. Mitä kovemmin harjoittelet sitä enemmän on myös panostettava lihastenhuoltoon ja myös psyykenhuoltamiseen. Rento ja stressitön keho vastaanottaa harjoittelua ja kehittyy paremmin kuin jatkuvassa psyykkauksessa oleva mieli ja rasittunut keho. Kuka väittää, ettei tarvitse lepoa ja huoltoa - joko valehtelee tai ei treenaa riittävän intensiivisesti. Lihaksia ja psyykettä tulee huoltaa säännöllisesti ja ennen kun lihakset ovat jo aivan jumissa tai mieli loppuunpalanut. Vain edellisestä harjoituksesta palautunut lihas voi ottaa vastaan uutta kehittävää ärsykettä vastaan. Kannattaa odottaa rauhassa, että DOMS edellisestä harjoituskerrasta on kunnolla poistunut ennen kun harjoittelee kovaa seuraavan kerran. Jos, et saa oltua paikallasi niin tee vaikka kotitöitä ja tamppaa vaikka matot tai käy ulkoilemassa ja venyttele sen jälkeen. Raitis ulkoilma onkin oiva tapa varsinkin näin upeilla keväisillä ilmoilla huoltaa omaa pskofyysistä kokonaisuuttasi.
Minä näen nykyisin suoraan sanottuna punaista, kun kuuntelen toisten ottavan ylen määrin Crazen ja Jack 3D kaltaisia treenilatureita. Tosin niitä käytävät nekin, jotka vain käynnistävät päivänsä sillä. Miksi? Koska niillä saa sen kuuluisan "yliolon". Jaksaa mitä vaan eikä väsytä. Ennen tälläisen laturin ottamista kyllä väsytti todella epäterveen paljon ja kroppa suorastaan vaati lepoa, mutta apuhan löytyi purkista. Sitten tätä samaa jatketaan päivästä toiseen ja pahimmillaan otetaan se yliannos aamulla ja ennen treeniä toinen ja tuplana tietysti. JA TOIMII !!! Ai, että kun mikään ei tunnu missään. Mennään 3 kk eteen päin niin purkki kestää enään kolme päivää ja sydänkin muljahtelee kummasti. Kaikki hyvin ja treeni kulkee eikä väsystä tietoakaan. Niin hän se menee. Mutta, sitten ei oikein enään tuote potkikaan ja väsymys iskee kun Tyson päälle nuoruusvuosinaan. Ollaan tilanteessa, jossa siirrytään vakaviin piristeisiin tai kohdataan todellisuus eli todella syvä ylikunto tila. Tietoisuus normaalista väsymyksestä ja pirteydestä on kadonnut ja seurauksena pahimmillaan jopa hyvin syvä masennus. Minä ymmärrän, jos esimerkiksi dieetin viimeisillä viikoilla on pakko piristeitä runsaasti nauttia, että jaksetaan painaa homma lavalle, jos kovin väsy on ja kunto vielä pahasti kesken. Mutta muuten kannattaa pysyä erossa. Kuppi kahvia ja kuntopyörän selkään niin kyllä se vireys sieltä tulee, jos tulee... Jos ei tule niin äkkiä kotiin huilaamaan tai solkun lämpöön, mutta treeni suosilla väliin ja seuraavana päivänä uudestaan pirteämpänä ja palautuneena harjoittelemaan. Puolitehoisena suoritetut harjoitukset saavat mielen rauhoittumaan, että saimpas jotakin tehtyä, mutta todellisuudessa tälläinen harjoitus oli lihaskasvun kannalta täysin turha. Marko Savolainen puhuu hyvin youtubesta löytyvästä juniorileiri videossaa hyvin siitä, että dieetillä EI pitäisi koko ajan kulutaa kaiken maailman turhilla liikkeillä mahdollisimman paljon energiaa. Normaali treenit ja aktiviteettiä lisää sen mukaan mitä kunto kertoo aikatauluun nähden. Ei mitään järkeä kuluttaa muutenkin vähiä energioita epäolennaiseen mesoamiseen.
Viimekesän anorektikon päiväkirjani olisi sellaista luettavaa, että siihen ei sanoja välttämättä löytyisi. Mutta ihminen voi seota ja käytännössä kävellä 40 km päivässä ja rimpuilla kaksi punttitreeniä päivässä, jonka ainoa seuraus oli yhä syvempi katabolia. Ja millä tuntemuksilla ja ajatuksilla... niitä en koskaan paljasta. Mutta sen sanon ja osaan tunnistaa milloin alkaa mennä pahasti perse edellä puuhun ja milloin homma menee tarkoituksen mukaisesti. Vaikka sitä ei täydellisesti tietää voikkaan. Jokatapauksessa, treeni määrissä on turha kilpailla - lopputulos ratkaisee.
Parhaaseen tulokseen pääsee, kun menee palautneena salille ja pyrkii mahdollisimman hyvään harjoitukseen joka kerta kun salille menee. Muuten pysyy sieltä poissa ja tekee vaan kevyen kävelylenkin ja venyttelee ja pilates rullailee tms. Pointtina mielummin päivä enemmän lepoa kun päivää liian aikaisin palautumattomana salille. Joku voi kirjoittaa tekevänsä 12 punttitreeniä viikossa, mutta miettikää terveellä järjellä kuinka hypertrofista harjoittelua se enään on? Voihan sitä paukauttaa varastopäälliköt vatanahkaan toki ja lähteä pumpailemaan ja nauttia helkkarin tukevat liemet sen aikana, mutta eipä tuo tule pitemmän päälle järinterveellistä olemaan. Suosittelen hitaasti kiiruhtamaan, niin terveys säilyy paremmin. Mutta kehitystä tulee, kun oikein tekee ja malttaa. Laiskottelemalla ei mitään saavuta, mutta oikein tekemällä kyllä lihaksia ja muitakin hyviä asioita.
Jos oikein on kiire niin turha niitä eläkemaksujakaan on tileistään maksella. Tai sitten valitsee sen toisen tien, että maksaa eläkemaksut ja tekee kovaa sillä terveellisemmällä tavalla. Kukaan ei loppuaan näe - enkä tiedä vaikka tähän näppiksen ääreen kupsahtaisin, mutta luottamus siihen että pitämällä terveydestään huolta tavoitteellisen harjoittelun ohessa tuo sen parhaan lopputuloksen eli terveen ja onnellisen elämän.
- Kello on paljon ja niin olis asiaakin, mutta ehtiihän näitä :)
Hyvää Yötä
- L
Kotitöitä toki olen rauhakseltaan hoidellut. Lepopäivä ei tarkoita sitä, että sohvan tarvitsisi kasvaa selkääsi kiinni. Siitä ei ole kysymys. Vaan siitä, ettei rasita lihaksistoaan niin että se tuntuisi mitenkään rasittavalta. Lepopäivänä tulee huoltaa lihaksistoaan ja psyykettään. Lihaksiston huolloksi toimii parhaiten pitkät rauhalliseen tahtiin ajan kanssa suoritetut pitkät venytykset. Venytykset voivat olla jopa 5 (viiden) minuutin mittaisia. Venyttelyssäkin tulee keskittyä siihen, että lihas todella venyy. Hengityksen tulee olla syvää ja rauhallista. Jos lihakset ovat kovin kireät niin venytyksen tulee olla aluksi hyvin maltillista. Jos kireää lihasta yrittää venyttää väkisin tulee lähes väistämättä jännitettyä eli supistettua lihasta. Tällöin lihas ei veny eikä liikkuvuus parane. Asteittain tuntemusten mukaan lisätä venytystä niin, että se on mukavaa. Siinä vaan hengitellä syvään ja pyrkiä mahdollisimman rentoutuneeseen tilaan.
Psyyken huollosta. Ajatuksia on tavoitteellisen urheilijan todella vaikea siirtää pois harjoittelusta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Se on lähes mahdotonta. Mutta silti tulisi olla päivä viikossa, jolloin ajattelee ja keskustelee ihmisten kanssa jostakin muustakin kuin vain kehonkulttuurista. Katsella elokuvia tai lukea kirjaa joka ei mielellään ole mikään "näin kasvat lihaksia tehokkaasti" opus vaan aivan jotain muuta. Lihakset eivät katoa siitä yhtään mihinkään vaikka olisit välillä päivän ajattelematta niitä kokonaan. Liika psyykkausta ei tarvita. Mitä kovemmin harjoittelet sitä enemmän on myös panostettava lihastenhuoltoon ja myös psyykenhuoltamiseen. Rento ja stressitön keho vastaanottaa harjoittelua ja kehittyy paremmin kuin jatkuvassa psyykkauksessa oleva mieli ja rasittunut keho. Kuka väittää, ettei tarvitse lepoa ja huoltoa - joko valehtelee tai ei treenaa riittävän intensiivisesti. Lihaksia ja psyykettä tulee huoltaa säännöllisesti ja ennen kun lihakset ovat jo aivan jumissa tai mieli loppuunpalanut. Vain edellisestä harjoituksesta palautunut lihas voi ottaa vastaan uutta kehittävää ärsykettä vastaan. Kannattaa odottaa rauhassa, että DOMS edellisestä harjoituskerrasta on kunnolla poistunut ennen kun harjoittelee kovaa seuraavan kerran. Jos, et saa oltua paikallasi niin tee vaikka kotitöitä ja tamppaa vaikka matot tai käy ulkoilemassa ja venyttele sen jälkeen. Raitis ulkoilma onkin oiva tapa varsinkin näin upeilla keväisillä ilmoilla huoltaa omaa pskofyysistä kokonaisuuttasi.
Minä näen nykyisin suoraan sanottuna punaista, kun kuuntelen toisten ottavan ylen määrin Crazen ja Jack 3D kaltaisia treenilatureita. Tosin niitä käytävät nekin, jotka vain käynnistävät päivänsä sillä. Miksi? Koska niillä saa sen kuuluisan "yliolon". Jaksaa mitä vaan eikä väsytä. Ennen tälläisen laturin ottamista kyllä väsytti todella epäterveen paljon ja kroppa suorastaan vaati lepoa, mutta apuhan löytyi purkista. Sitten tätä samaa jatketaan päivästä toiseen ja pahimmillaan otetaan se yliannos aamulla ja ennen treeniä toinen ja tuplana tietysti. JA TOIMII !!! Ai, että kun mikään ei tunnu missään. Mennään 3 kk eteen päin niin purkki kestää enään kolme päivää ja sydänkin muljahtelee kummasti. Kaikki hyvin ja treeni kulkee eikä väsystä tietoakaan. Niin hän se menee. Mutta, sitten ei oikein enään tuote potkikaan ja väsymys iskee kun Tyson päälle nuoruusvuosinaan. Ollaan tilanteessa, jossa siirrytään vakaviin piristeisiin tai kohdataan todellisuus eli todella syvä ylikunto tila. Tietoisuus normaalista väsymyksestä ja pirteydestä on kadonnut ja seurauksena pahimmillaan jopa hyvin syvä masennus. Minä ymmärrän, jos esimerkiksi dieetin viimeisillä viikoilla on pakko piristeitä runsaasti nauttia, että jaksetaan painaa homma lavalle, jos kovin väsy on ja kunto vielä pahasti kesken. Mutta muuten kannattaa pysyä erossa. Kuppi kahvia ja kuntopyörän selkään niin kyllä se vireys sieltä tulee, jos tulee... Jos ei tule niin äkkiä kotiin huilaamaan tai solkun lämpöön, mutta treeni suosilla väliin ja seuraavana päivänä uudestaan pirteämpänä ja palautuneena harjoittelemaan. Puolitehoisena suoritetut harjoitukset saavat mielen rauhoittumaan, että saimpas jotakin tehtyä, mutta todellisuudessa tälläinen harjoitus oli lihaskasvun kannalta täysin turha. Marko Savolainen puhuu hyvin youtubesta löytyvästä juniorileiri videossaa hyvin siitä, että dieetillä EI pitäisi koko ajan kulutaa kaiken maailman turhilla liikkeillä mahdollisimman paljon energiaa. Normaali treenit ja aktiviteettiä lisää sen mukaan mitä kunto kertoo aikatauluun nähden. Ei mitään järkeä kuluttaa muutenkin vähiä energioita epäolennaiseen mesoamiseen.
Viimekesän anorektikon päiväkirjani olisi sellaista luettavaa, että siihen ei sanoja välttämättä löytyisi. Mutta ihminen voi seota ja käytännössä kävellä 40 km päivässä ja rimpuilla kaksi punttitreeniä päivässä, jonka ainoa seuraus oli yhä syvempi katabolia. Ja millä tuntemuksilla ja ajatuksilla... niitä en koskaan paljasta. Mutta sen sanon ja osaan tunnistaa milloin alkaa mennä pahasti perse edellä puuhun ja milloin homma menee tarkoituksen mukaisesti. Vaikka sitä ei täydellisesti tietää voikkaan. Jokatapauksessa, treeni määrissä on turha kilpailla - lopputulos ratkaisee.
Parhaaseen tulokseen pääsee, kun menee palautneena salille ja pyrkii mahdollisimman hyvään harjoitukseen joka kerta kun salille menee. Muuten pysyy sieltä poissa ja tekee vaan kevyen kävelylenkin ja venyttelee ja pilates rullailee tms. Pointtina mielummin päivä enemmän lepoa kun päivää liian aikaisin palautumattomana salille. Joku voi kirjoittaa tekevänsä 12 punttitreeniä viikossa, mutta miettikää terveellä järjellä kuinka hypertrofista harjoittelua se enään on? Voihan sitä paukauttaa varastopäälliköt vatanahkaan toki ja lähteä pumpailemaan ja nauttia helkkarin tukevat liemet sen aikana, mutta eipä tuo tule pitemmän päälle järinterveellistä olemaan. Suosittelen hitaasti kiiruhtamaan, niin terveys säilyy paremmin. Mutta kehitystä tulee, kun oikein tekee ja malttaa. Laiskottelemalla ei mitään saavuta, mutta oikein tekemällä kyllä lihaksia ja muitakin hyviä asioita.
Jos oikein on kiire niin turha niitä eläkemaksujakaan on tileistään maksella. Tai sitten valitsee sen toisen tien, että maksaa eläkemaksut ja tekee kovaa sillä terveellisemmällä tavalla. Kukaan ei loppuaan näe - enkä tiedä vaikka tähän näppiksen ääreen kupsahtaisin, mutta luottamus siihen että pitämällä terveydestään huolta tavoitteellisen harjoittelun ohessa tuo sen parhaan lopputuloksen eli terveen ja onnellisen elämän.
- Kello on paljon ja niin olis asiaakin, mutta ehtiihän näitä :)
Hyvää Yötä
- L
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Hieno sunnuntai
Tänään oli hyvä päivä. Miksi? Yksin kertaisesti siksi, että olen ollut niin valtavan hyvällä tuulella. Nautin keväästä ja auringonvalosta valtavan paljon :) Taas sitä tuntee niin kuin oikeesti elävänsä. Onko se ihme, että me suomalaiset masenumme. Toiset enemmän ja toiset vähemmän, mutta noin viiden kuukauden mitainen auringon lämmittävien säteiden puuttuminen ei yksin kertaisesti voi olla vaikutamata mielialoihimme. Ja varsinkin jos kaikki asiamme eivät kaamosaikaan ole muutenkaan täysin linjassa - niin valon näkeminen parempaa tlevaisuuteen ei todellakaan ole kovin mairitteleva. Ihminen todellakin kaipaa auringonvaloa!! Pelkällä purkki D vitamiinilla ja Diapamilla ei pitkälle potkita. Ainakaan aidoin ja tarmokkain ottein ja askelin ;)
Mutta annas olla kun aurinko alkaa paistaa, niin sillä on niin suuri vaikutus mielialaamme (ainnakin henkilökohtaisesti minulla), että usko parempaan tulevaisuuteen pääsee aivan erilaisiin positiivisiin svääreihin.
Ihminen tarvitsee elämäänsä valoa. Elämän valoa käytetään vertauskuvallisesti todella monella tapaa, mutta nyt keskityn nimenomaan auringonvaloon. Kylä se vaan valtavasti ihmistäpiristää, vaikka se mukanaan tuokin mm. sen karmean totuuden eli kuinka likaiset ikkunatkin oikeasti ovat. :)
Sunnuntai vapaapäivänä on sellaista elämää parhaimmillaan, jota ihminen oikeasti tarvitsee. Kevyttä puuhastelua verkkaiseen tahtiin. Liikuntaa mahdollisesti, jota suosittelen jokaiselle edes jossain muodossa harrastettavan. Edes sellainen kropan herättely ja pieni hengästyminen ja se vielä mielellään raittiissa ulkoilmassa. Ihminen on luotu liikkumaan. Kun liike loppuu alkaa pikkuhiljaa loppua kaikki muukin tarmokkuus elämästä. Ihminen on perusluonteeltaan laiska ja tämän uskallan jopa yleistää. Ihmisen fysinen kunto on mukautuva. Jos ihminen liikkuu paljon ja sen seurauksena kunnon kohetessa. Oppii liikunnasta asteittain enemmän ja enemmän nauttimaan - niin seuraa siitä liuta paljon muitakin positiivia ja virkistäviä asioita elämään. Ja niistä tärkeimmät ovat hyvinvointi ja tarmokkuus. Virkistynyt ajatuksenjuoksu ja vastoinkäymisten sieto kyky ja vastaavasti kyky iloita asioista. Listaa liikunnan positiivista vaikutuksista voisi jatkaa loputomiin.
Se ei ole tarpeen, koska ne on jo muutenkin varmasti yleisesti hyvin selvillä. Ihmisellä on myös suuri taipumus masentua. Liikunnan puuttuminen tyystin tuo mukanaan pitkässä juoksussa todella surkean kunnon. Ja kun olet valtavan surkeassa kunnossa, niin yhä pienemmätki arkiaskareet alkavat tuntua liian raskailta suorittaa. Ja psyykehän seuraa perässä ja ihminen flegmatisoituu yhä enemmän ja enemmän, kunnes lopulta se sohva todella kasvaa siihen selkään kiinni. Ja tämä on yleinen ongelma. Väitän, että kun ihmiseltä ilman terveydellistä estettä like loppuu - niin alamäki on valmis alkamaan.
Ystäväni kanssa keskustelin ihmisten tavanomaisesta treenitauonsyystä. "On ollut niin paljon kaikkea muutakin". Mikä on kaikkea muutakin? Jos on oikeesti metritavara rakentajana omakotitaloprojekssa tai ylitöitä pakollisesti valtavan paljon rahanpuutteen vuoksi niin ok. Mutta yleisemmin se kaikkea muutakin tarkoittaa juuri sitä, että tehdään kaikkea vähän ja niin ettei oikein mistään tule mitään. Pointtini on kuitenkin se, että jos kilpaurheilussa haluaa todella nousta suureen menestykseen, niin kuin puheet sen antavat monesti ymmärtää. On vaan tiedostettava se tosiasia, että treenit ovat niin kovia ja lepo on niin tärkeässä roolissa kehittymisen mahdollistamisessa - että ei voi sinkoilla kun päätön kana päiväunien kustannuksella paikasta toiseen.
Tämä ei tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi tylysti kieltäytyä vaan sen voi tehdä ystävälisestikin, Tekemättä silti turhaa numeroa tavoitteistaan,
Okei, päivän treeni:
Tänään olisi pitänyt vaan itsekin levätä.
6 X 23-14 Smith vinopenkkipunnerrus 120 kg *
* Hidas eksentrinen ja rajummin ylös lukittamatta kuitenkann kyynärniveliä liikkeen konsentrisesa loppuasennossa. Jälleen raju spennaus. Ylärintaan paksuutta ja rintalihaksiin laajuutta, nin pysyy kaulakorukin korkealla ;)
Penkkipunnerrus tangolla 5 X 23-10 *
* Nyt ei voimanosto penkkipunnerreta vaan rintalihaksia treenataan 120-100 kg kuormat. Olkapäähän sattui kovasti.
Vipunostot sivuille käsipainoilla 8 X 15 *
* Niin tunteella ja puhtaasti ja lihaksella tehden hain pumpia ja pyöreytä olkapaihini
Hauiskäntö käsipainoilla *
* Vuorotahtiin kämmen ylös päin tein muutaman kympin sarjan ja sain kohtalaisen pumpin
Vatsoja raskaasti 4 X 25-15 Vatsarutistus koneella
Ilta rentoutuen nyte ja peitto kutsuu ja suorastaan huutaa mun nimeä Jaanan ohella :)
Nukkukaa hyvin ja palautukaa :)
.... Jos koet, etä sinulla on aito hyvä tahto elämää ja ihmisiä kohtaan niin pidä sitä kiinni :)
Mutta annas olla kun aurinko alkaa paistaa, niin sillä on niin suuri vaikutus mielialaamme (ainnakin henkilökohtaisesti minulla), että usko parempaan tulevaisuuteen pääsee aivan erilaisiin positiivisiin svääreihin.
Ihminen tarvitsee elämäänsä valoa. Elämän valoa käytetään vertauskuvallisesti todella monella tapaa, mutta nyt keskityn nimenomaan auringonvaloon. Kylä se vaan valtavasti ihmistäpiristää, vaikka se mukanaan tuokin mm. sen karmean totuuden eli kuinka likaiset ikkunatkin oikeasti ovat. :)
Sunnuntai vapaapäivänä on sellaista elämää parhaimmillaan, jota ihminen oikeasti tarvitsee. Kevyttä puuhastelua verkkaiseen tahtiin. Liikuntaa mahdollisesti, jota suosittelen jokaiselle edes jossain muodossa harrastettavan. Edes sellainen kropan herättely ja pieni hengästyminen ja se vielä mielellään raittiissa ulkoilmassa. Ihminen on luotu liikkumaan. Kun liike loppuu alkaa pikkuhiljaa loppua kaikki muukin tarmokkuus elämästä. Ihminen on perusluonteeltaan laiska ja tämän uskallan jopa yleistää. Ihmisen fysinen kunto on mukautuva. Jos ihminen liikkuu paljon ja sen seurauksena kunnon kohetessa. Oppii liikunnasta asteittain enemmän ja enemmän nauttimaan - niin seuraa siitä liuta paljon muitakin positiivia ja virkistäviä asioita elämään. Ja niistä tärkeimmät ovat hyvinvointi ja tarmokkuus. Virkistynyt ajatuksenjuoksu ja vastoinkäymisten sieto kyky ja vastaavasti kyky iloita asioista. Listaa liikunnan positiivista vaikutuksista voisi jatkaa loputomiin.
Se ei ole tarpeen, koska ne on jo muutenkin varmasti yleisesti hyvin selvillä. Ihmisellä on myös suuri taipumus masentua. Liikunnan puuttuminen tyystin tuo mukanaan pitkässä juoksussa todella surkean kunnon. Ja kun olet valtavan surkeassa kunnossa, niin yhä pienemmätki arkiaskareet alkavat tuntua liian raskailta suorittaa. Ja psyykehän seuraa perässä ja ihminen flegmatisoituu yhä enemmän ja enemmän, kunnes lopulta se sohva todella kasvaa siihen selkään kiinni. Ja tämä on yleinen ongelma. Väitän, että kun ihmiseltä ilman terveydellistä estettä like loppuu - niin alamäki on valmis alkamaan.
Ystäväni kanssa keskustelin ihmisten tavanomaisesta treenitauonsyystä. "On ollut niin paljon kaikkea muutakin". Mikä on kaikkea muutakin? Jos on oikeesti metritavara rakentajana omakotitaloprojekssa tai ylitöitä pakollisesti valtavan paljon rahanpuutteen vuoksi niin ok. Mutta yleisemmin se kaikkea muutakin tarkoittaa juuri sitä, että tehdään kaikkea vähän ja niin ettei oikein mistään tule mitään. Pointtini on kuitenkin se, että jos kilpaurheilussa haluaa todella nousta suureen menestykseen, niin kuin puheet sen antavat monesti ymmärtää. On vaan tiedostettava se tosiasia, että treenit ovat niin kovia ja lepo on niin tärkeässä roolissa kehittymisen mahdollistamisessa - että ei voi sinkoilla kun päätön kana päiväunien kustannuksella paikasta toiseen.
Tämä ei tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi tylysti kieltäytyä vaan sen voi tehdä ystävälisestikin, Tekemättä silti turhaa numeroa tavoitteistaan,
Okei, päivän treeni:
Tänään olisi pitänyt vaan itsekin levätä.
6 X 23-14 Smith vinopenkkipunnerrus 120 kg *
* Hidas eksentrinen ja rajummin ylös lukittamatta kuitenkann kyynärniveliä liikkeen konsentrisesa loppuasennossa. Jälleen raju spennaus. Ylärintaan paksuutta ja rintalihaksiin laajuutta, nin pysyy kaulakorukin korkealla ;)
Penkkipunnerrus tangolla 5 X 23-10 *
* Nyt ei voimanosto penkkipunnerreta vaan rintalihaksia treenataan 120-100 kg kuormat. Olkapäähän sattui kovasti.
Vipunostot sivuille käsipainoilla 8 X 15 *
* Niin tunteella ja puhtaasti ja lihaksella tehden hain pumpia ja pyöreytä olkapaihini
Hauiskäntö käsipainoilla *
* Vuorotahtiin kämmen ylös päin tein muutaman kympin sarjan ja sain kohtalaisen pumpin
Vatsoja raskaasti 4 X 25-15 Vatsarutistus koneella
Ilta rentoutuen nyte ja peitto kutsuu ja suorastaan huutaa mun nimeä Jaanan ohella :)
Nukkukaa hyvin ja palautukaa :)
.... Jos koet, etä sinulla on aito hyvä tahto elämää ja ihmisiä kohtaan niin pidä sitä kiinni :)
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Selkätreeniä
Touhun täyteinen lauantai päivä alkaa olla lopuillaan ja ajattelin kerrata hiukan päivän tapahtumia eli blogailla. :) Kehonrakennus aiheella meni tämä(kin) päivä.
Päivän treenistä:
Alkulämmittely kuntopyörää ja yleistä hötkyttelyä vartti tunti ja sitten menoksi.
Aloitin selän hermottamisella ns. kevyellä liikkeellä.
Hammer soutu yhdellä kädellä 5 X 20 *
Jokaisessa toistossa pysäytys ja kova jännitys selkälihaksiin ja vastaavasti venytin ala-asennossa lihasta voimakkaasti. Tein hyvin hitaita ja keskitettyjä toistoja. Tein aina heikommalla kädellä / puolella ensin ja palautusta sarjojen välissä ei ollut vaan toinen puoli teki ja toinen sen aikaa luonnollisesti huilasi.
Alatalja köysikahvoilla 5 X 20 Palautus sarjojen välissä n. 30 sekuntia *
* Melvin Anthony teki tätä liikettä Battle for the olympia 2003 videolla selkätreenissään ja olen tämän liikkeen mallannut sieltä. oikein hyvä liike on vedon saa tehtyä todella syvään. Kovaa spennausta latseilla taas. Tarkkoja kohdistettuja toistoja.
Ylätalja eteen leveä oteleveys 4 X 15 * lisäsin kuormaa jokaiseen sarjaan
* Ylileveä ote ei mielestäni tässä liikkeessä oikein toimi. Hieman hartioita leveämpi oteleveys oli parhain. Jätän liikkeen aina ylhäältä hieman vajaaksi. Olkapäät eivät siis nouse korviin missään vaiheessa sarjaa.
Selkälihaksiin on todella keskityttävä ja lapojen liikkeeseen.
Alatalja 2 X 20 puolileveä vähän normaalia "Leino" kahvaa leveämpi *
* Tässä tein todella täydellä liikeradalla. Venytin liikkeen alussa todella voimakkaasti ja hiljalleen sieltä keräilin täydellä kontrollilla melko hitaasti lavat taakse täyteen supistukseen. Tässä vaiheessa selkä oli jo todella pumpissa ja polte oli todella "mahtava".
Kevennetty käsinkohonta lapio-otteella 4 X 18-7 *
* Liikerata täysi ja veto aivan ylös asti täyteen supistukseen ja pyrin ja sainkin tehtyä ensimmäisissä toistoissa muutaman sekunin huippusupistuksen. Loistava liike !!!
Pullover köydellä - Pakallinen kulmasoutukone 4 X 20 superina
Hammerkone 2 X 15 *
* Liikerata täysi ja huippusupistus tekniikka
Kohautus pakkalaitteella 3 X 29-14 *
* Hyvä kontrolli tässäkin ryskäys liikkeessä. Melko pienillä painoilla tein ja todella hain hyvän tuntuman epäkkäisiin. Nojaan hieman eteen päin, kun teen tätä liikettä. Yleispakka kone toimii tässä minulla todella hyvin. Olen tehnyt kohautuksia käsipainoilla, Smithissä ja tangolla ja edestä ja takaa ja ties miten, mutta tällä Arnoldin aikaisella yleishyödykkeellä olen saanut parhaan tuntuman.
Davidin selänojennuskone *
* Pidän ylävartaloni ns. lineupp asennossa, kun teen tätä liikettä. toistoja tuli ensimmäisessä sarjassa 23 ja toisessa enään 11 kpl. Haen koko selkä patteriin tällä tuntoa ja muotoa. Teen varmasti jossain vaiheessa taas kunnon maastavetojakin, mutta takareisi ongelmieni vuoksi olen jättänyt sen suuren loukkaantumisriskin vuoksi harjoitusohjelmastani toistaiseksi pois.
Vatsa istumaan nousuina 1 X 50 *
* Teen aina vähintään yhden sarjan vatsoja selkätreenini päätteeksi. Olen huomannut sen vähentävän alaselän painetta, joka väkisinkin tulee raskaita soutuja ja vetoja tehdessä.
Hauiskääntö ristikkäistaljassa kahdella kädellä - Ristikkäistalja rutistus rintalihaksille superina *
* Tein kome sarjaa peräkkäin ja 20 toistoa sarjassa.
Tänään oli melko suuri volyymi ja lähes koko selkäliike repertuaari tuli käytyä läpi. En todellakaan aina treenaa näin. Teen välillä, kuten tulette huomaamaan kun siihen treenikiertoon päästään, että treenini ovat hyvin erilaisia ja kahta täysin samanlaista harjoitusta ei usein tule. Teen tälläisissä hermotustreeneissä hyvin paljon sarjoja ja toistoja ja todella huolella ja lihaksella. Pumppaan todella lihaksen täyteen. En ottanut aikaa kauanko tähän harjoitukseen meni. Palautukset ovat todella lyhyet. Vain muutama veto happea syvään ja venytys ja heti uudestaan töihin. Syvä keskittyminen tekemiseen koko ajan.
Tampereella tuli vierailtua Jaanan kanssa Saulin luona ja oli todella antoisa reissu jälleen kerran. Vasen pakara on vieläkin lähes tunnoton ajomatka jäljiltä, joten sitä venyttämään ja unihiekat tilaukseen. :)
Iltapainoni on 113,7 eli suunta on oikea. On jännä muuten huomata kuinka pitkään on viime kesän "hölmöilyjen" takia kestänyt ennen kun on liha alkanut taas jäämään kiinni. Hitaasti kiiruhtamalla mennään. Ei mitään hokkuspokkus temppuja - mulle heti kaikki nyt, vaan annan aikaa. Ihmisellä on vain yksi ruumis ja sielu ja niistä kannattaa pyrkiä pitämään hyvää huolta.
Elämää on "kehonrakennusuran" jälkeenkin. Kyllähän tämä bodaus silti lähes koko elämä on. Kun tässä pyrkii eteen päin pääsemään ja kehittymään. Kutsuttakoon nyt vaikka sitten sillä elämäntapa nimikkeellä ... Ei mielummin tämän hetken intohimona. Liikunta itsessään on elämäntapa. Jos en bodaisi tavoitteellisesti, niin lenkkeilisin yhtä paljon kun tekisin voimaharjoittelua. Täytyy aina muistaa, että kehittyäkseen huippu-urheilijaksi yleisessä sarjassa pitää ihmisen olla lähes 100 % terve, jotta omaa minkäänlaisia edellytyksiä päästä lajissaan huipulle. Nyt puhutaan fyysisitä urheilulajeista. Mitä jää terveyden huononnuttua jäljelle on niitä elämän tärkeimpiä asioita / ihmisiä ympärilläsi. Urheilu on itsekeskeistä puuhaa, mutta en ole mitään tutkimusta nähnyt siitä että olemalla ystävällinen muille ihmisille olisi jotenkin katabolista? Ei se treenivideoiden perusteella Coleman(kaan) mikään mörökölli ole ja aika hyvin pärjännyt kuitenkin ;) Häviäjät on huonolla tuulella - voittajat hymyilevät :)
... Niin kuin itse olisin aina niin hyvällä tuulella :D Hah
Luottaminen omaan tekemiseen ja sen toimivuuteen sulkematta korviaan täysin uudelle tiedolle. Jatkuva suunnitelman muuttaminen ja tiedontulvaan hukkuminen ovat monen kompastuskivi. Paljon on "uutta" hypetystä tullut kehonrakennuksenkin piiriin. Yksi asia pitää tiedostaa. Sanon kiteytettynä mielipiteeni "uusista valloittavista (typeristä) metodeista lihaskasvun ja rasvanpolton saralla. Ihminen on yhtä kuin yksi elimistö. Kun teet jotain mikä vaikuttaa sinuun isosti se vaikuttaa koko elimistöösi. Ei pidä olla niin naiivi, että ajattelee että tämä tuote polttaa nyt minulta kahdeksan kiloa rasvamassaa kahdessa viikossa, kun vaan makaan sängyssä. Kyllähän niin varmaan tapahtuu, kun laittaa tapahtumaan.... Mutta, mitä muuta se tekee? Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Heti ei tarvitse aloittaa ammattilaismetodeilla. Kaikki tuntuu olevan turhan julkistakin nykyään. Ihan kaikkien ei ihan kaikkea tarvitsisi tietääkään. Vaikka tieto kuuluukin kansalle - (niin mahdotonta kun se onkin) junioreille pitäisi sitä tietoa antaa asteittain ja tarpeen mukaan käyttöön. Ja mikä tekee jotain isosti se tekee sen jokapaikkaan isosti ja kaikkihan ei heti ja välittömästi ihmisessä näy. Kannattaa miettiä ja punnita valintojaan. Jokainen lajiin vihkiytynyt haluaa kehittyä, mutta kannattaa punnita sitä kuinka kiire on. Onko oikeasti kiire lajin huipulle vai hautaan? Samalle huipulle vie monta polkua - valitse viisaasti omasi ja kapua huipulle asti, mutta tule sieltä myös turvallista reittiä alas, sillä alhaallakin on elämää. Elämää jonka havaitset todella vasta kun putkinäkösi avartuu. Ei, nää mun runot nyt mitään Eino Leino tasoa ole :D Kauttarantain tavastani poiketen asiani ilmaisin. Pointin jokainen siitä tajuaa kenen on tarpeellistakin tajuta. Tämä ei ole mitään marttyyrisaarnaa vaan kehoitus pitkäjänteiseen treenaamiseen. Enemmän kaikkea ei aina ole se oikea ratkaisu. Terveytensä voi menettää muutenkin. Yllättäin ja äkki arvaamatta. Ei sitä elimistöä kannata välttämättä ihan kaikella mahdollisella rasittaa. Järkevästi kannattaa pyrkiä etenemään tavoitteeseensa. Mahdollisimman terveenä nauttia matkasta. Urheilu ei ole mikään uhraus eikä elämä mikään keskitysleiri. Sen ei tarvitse olla ja silti voi kehittyä. Kokeile !!!
Hyvää yötä :)
Päivän treenistä:
Alkulämmittely kuntopyörää ja yleistä hötkyttelyä vartti tunti ja sitten menoksi.
Aloitin selän hermottamisella ns. kevyellä liikkeellä.
Hammer soutu yhdellä kädellä 5 X 20 *
Jokaisessa toistossa pysäytys ja kova jännitys selkälihaksiin ja vastaavasti venytin ala-asennossa lihasta voimakkaasti. Tein hyvin hitaita ja keskitettyjä toistoja. Tein aina heikommalla kädellä / puolella ensin ja palautusta sarjojen välissä ei ollut vaan toinen puoli teki ja toinen sen aikaa luonnollisesti huilasi.
Alatalja köysikahvoilla 5 X 20 Palautus sarjojen välissä n. 30 sekuntia *
* Melvin Anthony teki tätä liikettä Battle for the olympia 2003 videolla selkätreenissään ja olen tämän liikkeen mallannut sieltä. oikein hyvä liike on vedon saa tehtyä todella syvään. Kovaa spennausta latseilla taas. Tarkkoja kohdistettuja toistoja.
Ylätalja eteen leveä oteleveys 4 X 15 * lisäsin kuormaa jokaiseen sarjaan
* Ylileveä ote ei mielestäni tässä liikkeessä oikein toimi. Hieman hartioita leveämpi oteleveys oli parhain. Jätän liikkeen aina ylhäältä hieman vajaaksi. Olkapäät eivät siis nouse korviin missään vaiheessa sarjaa.
Selkälihaksiin on todella keskityttävä ja lapojen liikkeeseen.
Alatalja 2 X 20 puolileveä vähän normaalia "Leino" kahvaa leveämpi *
* Tässä tein todella täydellä liikeradalla. Venytin liikkeen alussa todella voimakkaasti ja hiljalleen sieltä keräilin täydellä kontrollilla melko hitaasti lavat taakse täyteen supistukseen. Tässä vaiheessa selkä oli jo todella pumpissa ja polte oli todella "mahtava".
Kevennetty käsinkohonta lapio-otteella 4 X 18-7 *
* Liikerata täysi ja veto aivan ylös asti täyteen supistukseen ja pyrin ja sainkin tehtyä ensimmäisissä toistoissa muutaman sekunin huippusupistuksen. Loistava liike !!!
Pullover köydellä - Pakallinen kulmasoutukone 4 X 20 superina
Hammerkone 2 X 15 *
* Liikerata täysi ja huippusupistus tekniikka
Kohautus pakkalaitteella 3 X 29-14 *
* Hyvä kontrolli tässäkin ryskäys liikkeessä. Melko pienillä painoilla tein ja todella hain hyvän tuntuman epäkkäisiin. Nojaan hieman eteen päin, kun teen tätä liikettä. Yleispakka kone toimii tässä minulla todella hyvin. Olen tehnyt kohautuksia käsipainoilla, Smithissä ja tangolla ja edestä ja takaa ja ties miten, mutta tällä Arnoldin aikaisella yleishyödykkeellä olen saanut parhaan tuntuman.
Davidin selänojennuskone *
* Pidän ylävartaloni ns. lineupp asennossa, kun teen tätä liikettä. toistoja tuli ensimmäisessä sarjassa 23 ja toisessa enään 11 kpl. Haen koko selkä patteriin tällä tuntoa ja muotoa. Teen varmasti jossain vaiheessa taas kunnon maastavetojakin, mutta takareisi ongelmieni vuoksi olen jättänyt sen suuren loukkaantumisriskin vuoksi harjoitusohjelmastani toistaiseksi pois.
Vatsa istumaan nousuina 1 X 50 *
* Teen aina vähintään yhden sarjan vatsoja selkätreenini päätteeksi. Olen huomannut sen vähentävän alaselän painetta, joka väkisinkin tulee raskaita soutuja ja vetoja tehdessä.
Hauiskääntö ristikkäistaljassa kahdella kädellä - Ristikkäistalja rutistus rintalihaksille superina *
* Tein kome sarjaa peräkkäin ja 20 toistoa sarjassa.
Tänään oli melko suuri volyymi ja lähes koko selkäliike repertuaari tuli käytyä läpi. En todellakaan aina treenaa näin. Teen välillä, kuten tulette huomaamaan kun siihen treenikiertoon päästään, että treenini ovat hyvin erilaisia ja kahta täysin samanlaista harjoitusta ei usein tule. Teen tälläisissä hermotustreeneissä hyvin paljon sarjoja ja toistoja ja todella huolella ja lihaksella. Pumppaan todella lihaksen täyteen. En ottanut aikaa kauanko tähän harjoitukseen meni. Palautukset ovat todella lyhyet. Vain muutama veto happea syvään ja venytys ja heti uudestaan töihin. Syvä keskittyminen tekemiseen koko ajan.
Tampereella tuli vierailtua Jaanan kanssa Saulin luona ja oli todella antoisa reissu jälleen kerran. Vasen pakara on vieläkin lähes tunnoton ajomatka jäljiltä, joten sitä venyttämään ja unihiekat tilaukseen. :)
Iltapainoni on 113,7 eli suunta on oikea. On jännä muuten huomata kuinka pitkään on viime kesän "hölmöilyjen" takia kestänyt ennen kun on liha alkanut taas jäämään kiinni. Hitaasti kiiruhtamalla mennään. Ei mitään hokkuspokkus temppuja - mulle heti kaikki nyt, vaan annan aikaa. Ihmisellä on vain yksi ruumis ja sielu ja niistä kannattaa pyrkiä pitämään hyvää huolta.
Elämää on "kehonrakennusuran" jälkeenkin. Kyllähän tämä bodaus silti lähes koko elämä on. Kun tässä pyrkii eteen päin pääsemään ja kehittymään. Kutsuttakoon nyt vaikka sitten sillä elämäntapa nimikkeellä ... Ei mielummin tämän hetken intohimona. Liikunta itsessään on elämäntapa. Jos en bodaisi tavoitteellisesti, niin lenkkeilisin yhtä paljon kun tekisin voimaharjoittelua. Täytyy aina muistaa, että kehittyäkseen huippu-urheilijaksi yleisessä sarjassa pitää ihmisen olla lähes 100 % terve, jotta omaa minkäänlaisia edellytyksiä päästä lajissaan huipulle. Nyt puhutaan fyysisitä urheilulajeista. Mitä jää terveyden huononnuttua jäljelle on niitä elämän tärkeimpiä asioita / ihmisiä ympärilläsi. Urheilu on itsekeskeistä puuhaa, mutta en ole mitään tutkimusta nähnyt siitä että olemalla ystävällinen muille ihmisille olisi jotenkin katabolista? Ei se treenivideoiden perusteella Coleman(kaan) mikään mörökölli ole ja aika hyvin pärjännyt kuitenkin ;) Häviäjät on huonolla tuulella - voittajat hymyilevät :)
... Niin kuin itse olisin aina niin hyvällä tuulella :D Hah
Luottaminen omaan tekemiseen ja sen toimivuuteen sulkematta korviaan täysin uudelle tiedolle. Jatkuva suunnitelman muuttaminen ja tiedontulvaan hukkuminen ovat monen kompastuskivi. Paljon on "uutta" hypetystä tullut kehonrakennuksenkin piiriin. Yksi asia pitää tiedostaa. Sanon kiteytettynä mielipiteeni "uusista valloittavista (typeristä) metodeista lihaskasvun ja rasvanpolton saralla. Ihminen on yhtä kuin yksi elimistö. Kun teet jotain mikä vaikuttaa sinuun isosti se vaikuttaa koko elimistöösi. Ei pidä olla niin naiivi, että ajattelee että tämä tuote polttaa nyt minulta kahdeksan kiloa rasvamassaa kahdessa viikossa, kun vaan makaan sängyssä. Kyllähän niin varmaan tapahtuu, kun laittaa tapahtumaan.... Mutta, mitä muuta se tekee? Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Heti ei tarvitse aloittaa ammattilaismetodeilla. Kaikki tuntuu olevan turhan julkistakin nykyään. Ihan kaikkien ei ihan kaikkea tarvitsisi tietääkään. Vaikka tieto kuuluukin kansalle - (niin mahdotonta kun se onkin) junioreille pitäisi sitä tietoa antaa asteittain ja tarpeen mukaan käyttöön. Ja mikä tekee jotain isosti se tekee sen jokapaikkaan isosti ja kaikkihan ei heti ja välittömästi ihmisessä näy. Kannattaa miettiä ja punnita valintojaan. Jokainen lajiin vihkiytynyt haluaa kehittyä, mutta kannattaa punnita sitä kuinka kiire on. Onko oikeasti kiire lajin huipulle vai hautaan? Samalle huipulle vie monta polkua - valitse viisaasti omasi ja kapua huipulle asti, mutta tule sieltä myös turvallista reittiä alas, sillä alhaallakin on elämää. Elämää jonka havaitset todella vasta kun putkinäkösi avartuu. Ei, nää mun runot nyt mitään Eino Leino tasoa ole :D Kauttarantain tavastani poiketen asiani ilmaisin. Pointin jokainen siitä tajuaa kenen on tarpeellistakin tajuta. Tämä ei ole mitään marttyyrisaarnaa vaan kehoitus pitkäjänteiseen treenaamiseen. Enemmän kaikkea ei aina ole se oikea ratkaisu. Terveytensä voi menettää muutenkin. Yllättäin ja äkki arvaamatta. Ei sitä elimistöä kannata välttämättä ihan kaikella mahdollisella rasittaa. Järkevästi kannattaa pyrkiä etenemään tavoitteeseensa. Mahdollisimman terveenä nauttia matkasta. Urheilu ei ole mikään uhraus eikä elämä mikään keskitysleiri. Sen ei tarvitse olla ja silti voi kehittyä. Kokeile !!!
Hyvää yötä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)